Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin.

Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan ja määrätietoisen asenteen ansiosta (ja vähän ehkä ilmojen lämpenemisenkin ansiosta), ovi suvaitsi aueta nyt helmikuulla, ja siitä lähtien on pitänyt kiirettä, kun olen valmistautunut ensi viikonlopun Ystävänpäivämessuja varten. Messut järjestää Sastamalan kaupunki Kiikoisten Toukolan koululla lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.2.2016 klo 11-16 molempina päivinä. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat ostoksille ja muuten vaan tutustumaan!

Kevään tullen Korupaja Hopeakuu löytyy myös maaliskuussa Naistenpäivänmessuilta Stormin Monitoimitalolta Sastamalassa, 11.3. klo 18 alkaen, tervetuloa sinnekin! Ja lähempänä ajankohtaa informoin lisää, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että otan tänäkin vuonna osaa Pirkanmaan taidesuunnistukseen huhtikuun 23.-24. päivä, jolloin pajan ovet aukeavat yleisölle.

Nettisivuillakin tapahtuu, tosin äärimmäisen hitaasti: Uusi päivitetty nettikauppa on työn alla, ja toivottavasti saan sen auki ja julkiseksi kevään aikana. Uuden nettikaupan mukana tulee mm. joukko uusia maksutapoja, joiden avulla tuotteiden tilaaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ja omalta osaltani kaupan ylläpitäminen tulee olemaan helpompaa.

Nyt kuitenkin on aika siirtyä takaisin korupajan työpöydän ääreen. Tässä pari viimeaikaista tuotosta – nämä on jo esitelty Facebookissa, mutta laitan ne nyt tännekin. Kuvat ovat kehnonpuoleisia, koska järjestelmäkamera ei ehtinyt mukaan leikkiin, mutta kyllä näistä nyt ehkä kuitenkin jotain selvää saa :D.

ocean

Kaulakoru kuparia, onyksia ja helmiäistä.

amaryllis

Inspiraationsa amarylliksen kukasta saanut hopeariipus.

 

Kompassit esiin!

Taas on aika kiitänyt eteenpäin ilman uusia blogikirjoituksia, mutta nyt on tarkoituksena korjata asia. Alkuvuosi on Korupaja Hopeakuulla ollut hiljaiseloa, lähinnä siitä syystä, että ns. siviilielämä on vienyt liikaa aikaa korunteolta. Nyt kuitenkin on kevät, kohta melkein kesä, ja Hopeakuulla alkaa taas aktiivisempi kausi.

Kevät polkaistaan kunnolla käyntiin ensi viikonloppuna (18.-19.4.), kun Pirkanmaan Taidesuunnistus 2015 “kisataan” ympäri maakuntaa. Korupaja Hopeakuu on ensimmäistä kertaa mukana suunnistuskohteena, ja samalla on myös ensimmäinen kerta, kun pajan ovet aukeavat yleisölle ylipäätään. Tapahtumassa on mukana yhteensä 116 kohdetta, joissa taiteilijat ja käsityöläiset esittelevät omia työpajojaan, ateljeitaan ja tietysti teoksiaan. Korupaja Hopeakuu on suunnistuskohde numero 67, ja löytyy osoitteesta Hahmajärventie 275, Sastamala. Suunnistuskohteet ovat avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja ainakin täällä Korupajalla tarjolla on taide-elämysten lisäksi myös kahvia, teetä ja jotain makeaa :). Tervetuloa siis kaikki, tutustumaan koruntekoon ja miksei myös tekemään ostoksia!

Suunnistusviikonlopun lähestyessä Korupajalla on paitsi lakaistu pois hämähäkin seittejä ja hopeapölyä, myös ripustettu tauluja ja tietenkin tehty koruja. Allaolevassa kuvakoosteessa näkyvät paitsi pari viimeisintä kaulakorua, toinen kuparia ja toinen hopeaa, myös korupajan tärkeimmän työpisteen tärkeimmät työkalut – eli kultasepän saha ja suti, jolla sahanpurut lakaistaan talteen:

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

 

Omaa aikaa

Aikataulut ja kiire ovat olleet tämän viikon teemoina, kun olen yrittänyt yhdistää arkea ja työntekoa, ja vielä saada aikaan jotain järkevää. Pikkuhiljaa olisi ehkä aika uskoa, että aikataulujaan ei kannata suunnitella liian tiukoiksi ja tarkoiksi, tai käy vain huonosti – aina kuitenkin tulee jotain ylimääräistä, ja sitten kaikilla suunnitelmilla saakin heittää vesilintua. Niin kävi nytkin, kun yksityiselämän vaatimukset ajoivat työelämän tarpeiden ohitse, ja ensimmäinen putiikkivierailu jäi väliin.

Luovan työn isoin ongelma on mielestäni siinä, että se vaatii aikaa. Ainakaan itselleni ei ole helppoa hypätä vähemmän luovasta puuhastelusta suoraan luovan työn pariin, koruja suunnittelemaan ja tekemään tai vaikkapa maalaamaan. Tarvitsen väliin hetken puskuriaikaa, jolloin voin siirtyä siitä arkimielentilasta toisiin sfääreihin. En tiedä, onko muilla tätä ongelmaa, mutta minulla on. Jos aloitan luomisprosessin, kaikki ulkopuoliset häiriötekijät tavallaan katkaisevat ajatuksen, ja joudun aloittamaan, jos en nyt aivan alusta, niin ainakin melkein. Kaikenlainen hässäkkä on ainakin minulle varma luovuuden tappaja. Tarvitsen siis omaa aikaa ajatusteni ja ideoitteni keskellä, ja jotain hienoa saattaa syntyä. Oman ajan hankkiminen on vain välillä kovin vaikeaa.

Tänään on onneksi juhannusaatto, johon kiire ja aikataulut eivät sovi mitenkään. Vietän juhannusta tänä vuonna “kaupungissa”, joten voin ainakin tämän vuorokauden verran vain ladata akkuja ja rentoutua, syödä hyvin ja poimia kukkia tyynyn alle. Olen kieltänyt itseltäni kaikenlaisen aivotyön tämän päivän osalta, toivottavasti päätös pitää. Ensi viikolla on sitten taas aikataulutaistelujen vuoro, ja toivottavasti sitä omaakin aikaa löytyy.

Tässä vielä kuva viimeisimmästä tekeleestäni, joka kuvan puutteista huolimatta on luonnossa ihan mukavannäköinen hopeariipus. Hyvää juhannusta kaikille!

hertta-riipus

Hopeinen riipus

 

 

Kukkia ja mehiläisiä

Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.

Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…

Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:

mehiläinen ja hunajaa

kärpänen päivänkakkaralla

Kärpäselläkin on tarkoituksensa 🙂

 

Kesätunnelmissa

Kesäkuu jo mennä vilahti ohitse, vaikka ainakin minulla on sellainen olo, että kesä on vasta alkanut. Korupajalla on riittänyt kiireitä tilaustöiden ja myyntiin tulevien korujen valmistamisessa, ja uusissa työtiloissa aika kuluu kuin siivillä.

Huomasin yllättäen, että olisi jo korkea aika ilmoitella tulevista kesätapahtumista muullekin maailmalle. Viime viikolla avautui ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kesäputiikki Yli-Viikarin tilalla Sastamalan Kutalassa (Kutalantie 469), ja putiikki on avoinna elokuun 9. päivään asti joka perjantai klo 18-20. Tervetuloa tutustumaan niin Korupaja Hopeakuun koruihin kuin Sinikka Taipaleen edustamiin Evelace-alusasuihin ja visakoivutuotteisiinkin. Samalla ajelulla kannattaa poiketa myös katsastamassa Kutalan Kasinon perjantaitori, josta voi ostaa mm. paikallisia vihanneksia ja kutunjuustoa.

Sunnuntaina Korupaja suuntaa taas Jumesniemen koululle, Hämeenkyröön, perinteisille Jumesniemen maalaismarkkinoille. Odotettavissa on aurinkoinen sää, joten mukava päivä on varmasti tulossa :). Tervetuloa tännekin!

Kesäinen sää on laiskistuttanut valokuvaajan, joten taas on tarjolla kännykkäkuva. Tällä kertaa esittelen uusimmat tuotokseni, kaksi perhoskaulakorua. Punainen koru on kuparia, magnesiittia ja tuliakaattia, ja turkoosinvivahteinen koru hopeaa, onyksia ja krysokollaa.

perhoset2

Lintuja ja shoppailua

Sateinen päivä tuli vietettyä vaihteeksi shoppaillessa – kävin nimittäin ensimmäisen kerran oikeana yrittäjänä asioimassa tukkuliikkeessä, ja olen nyt tukkukortin omistaja. Tukusta tarttui mukaan korutelineitä sekä kuvakehyksiä, joista toivottavasti ennen lauantaiaamua tulee korutelineitä. Kun shoppailu noin ylipäätään ei koskaan ole ollut minulle mitenkään vastenmielistä, tukku kaikkine ihanine tuotteineen tuntui oikealta aarreaitalta. Onneksi joukossa oli yksi järkeväkin ihminen hillitsemässä pahimpia ostohimoja :).

Tukun jälkeen matka jatkui Ikeaan, mistä ostin uusia valaisimia myyntipöytiä varten sekä kangasta pöytäliinaksi. Kireän aikataulun ansiota oli, että selvisin kerrankin Ikean houkutuksista ilman ylimääräistä heräteostoskirjahyllyä tai muuta välttämätöntä tavaraa. Mutta lauantaina sitten nähdään, miten uusi varustus toimii käytännössä, ja saanko ne kehykset esittelykuntoon.

Luonto jaksaa aina ilahduttaa minua uusilla asioilla. Eilen lintujen ruokintapaikalle tupsahti upeassa kevätasussaan närhi, ja tänään bongasin pitkästä aikaa pikkutikan. Sitten vielä näin autolla ajellessani komean haukan kaartelemassa peltojen päällä. Kaiken kaikkiaan hyvä lintupäivä!

Keväisten lintukohtaamisten innoittamana syntyi myös tämänpäiväinen koru, ihan yksinkertainen hopeinen riipus:

Hopeinen linturiipus

Olisiko tämä lähinnä punarinta?

 

Auringonpaistetta

Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta nyt iltaa kohti aurinko on paljastanut kasvonsa ja kaikki on, oi, niin kovin keväistä ja kaunista. Koivuissa näkyy jo pientä viherrystä, ja lintujen laulukonsertti ulkona on korvia huumaavaa.

Päätin tänään viikon kestäneen korunvalmistusretriittini, ja olo on nyt kaikkensa antanut, mutta kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lauantain Kevättuuletusta varten on tehtynä ihan kiitettävästi koruja, ja sain viikon aikana aika monta inspiraatiota ja ideaa myös jatkoa varten. Samalla totesin, että helmivarastoni ovat paitsi ainaisessa kaaoksessa, myös sen verran pahasti ylitsetursuavat, että koruja saa kyllä vääntää ihan urakalla ennen kuin (ainakaan kovin paljoa) uusia lähtee tilaamaan.

Sormenpäät ovat sen verran hellinä aamullisen korvakorunvalmistussession jäljiltä, että kirjoittamista täytyy jatkaa uusin voimin huomenissa. Tässä kuitenkin pari tämän viikon tuotosta – kuvat jättävät jälleen kerran toivomisen varaa, mutta toisaalta pieni sumeus ei ole pahitteeksi, se kun antaa niin paljon anteeksi.

Korallia, magnesiittia ja laavakiviä

Ei turkoosia, vaikka siltä näyttääkin...

Jadebuddha, new jade -serpentiiniä ja bronsiittia

Kiinalainen jadebuddha hopeaan niitattuna

Virtuaalista maailmanvalloitusta :)

Olen onnistuneesti vältellyt erinäisiä sosiaalisen median alueita niiden lyhyen historian ajan, noin niin kuin periaatteesta. Alussa kommentoin kysyjille, että “Ei, en halua liittyä Facebookiin, tapaan ystäviä mieluummin kasvotusten.” Tai “Viljelen mieluummin oikeaa puutarhaa kuin tietokoneversiota.” No joo, tajuatte varmaan pointtini – en siis ole liittynyt Facebookiin painostuksesta ja kyselyistä huolimatta. En ennen tätä päivää…

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi, että kun perustan yrityksen, Korupaja Hopeakuu voi liittyä Facebookiin, mutta minä en. En silloin edes tiennyt, että yritys voi oikeasti perustaa Facebook-sivun omana itsenään, ei siis henkilön nimellä, mutta olihan se mahdollista. Lupaus on nyt täytetty, ja Korupaja Hopeakuulla on ihan oma sivu naamakirjassa.  En vieläkään ole ihan perillä koko systeemistä, ja edelleen olen sitä mieltä, että tapaan ystäviäni mieluummin ihan oikeasti kasvotusten, enkä netin välityksellä, mutta siellä se nyt on, http://www.facebook.com/hopeakuu . Jahka saan verkkokaupan paremmin käyntiin, lupaan järjestää jotain pieniä kampanjoita Facebookissa, joten käykäähän tutustumassa :).

Tänään luulin kuulleeni jo mustarastaan laulavan, ja vaikka taivas on harmaa ja viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, kevättä on rinnassa väkisinkin. Sen kunniaksi tänään kuva Kukka-riipuksesta, joka enteilee tulevaa kesää:

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

 

 

Vapaapäivä

Morgen, Morgen, nur nicht Heute, sagen alle faulen Leute…Runo, jota isäni on toistanut aina sopivissa asiayhteyksissä koko ei-enää-niin-pienen ikäni. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa: Huomenna, huomenna, vaan ei tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset. Tänään olen itse toistellut lorua päässäni, kun olen koko päivän siirtänyt töitäni huomiselle tietäen, ettei asioiden lykkääminen mitenkään vähennä töiden määrää.

No, suuri osa päivästä meni kyllä shoppaillessa Tampereella, mutta olisihan sitä vielä voinut jotain tehdä kotonakin, mutta ei. Tekosyynä sanottakoon, että flunssa on vihdoinkin saanut minut kiinni, ja olo on ollut (shoppailusta huolimatta) vähän nuutunut koko päivän. Huomenna otan ne valokuvat, vaikka mikä olisi! (Ja taas se hokema alkaa soida päässä: Morgen, morgen…)

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa. Hopeaa ja lasia.

Täydellisyyden tavoittelua

Tänään päivä on kulunut (taas vaihteeksi) valokuvien kanssa tapellessa. Lopputuloksena on noin sata valokuvaa, joihin en ole vieläkään tyytyväinen, sekä jumittunut niska. Niskan vielä kestäisi, mutta ajatus siitä, että korut pitää todennäköisesti kuvata vielä kerran uudelleen, on vaikeampi sietää. Tavoittelen täydellisiä tuotekuvia, mutta valokuvaustaidot eivät riitä, eikä taida riittää laitteistokaan.

Kipeä niska anelee pääsyä tyynylle lepäämään, joten en tänään kirjoita tämän pidempään. Tässä kuitenkin vielä pari tämän päivän otosta:

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia.

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä.