Lintubongailua

Earth Hour on onnistuneesti takanapäin, ja taas on aika päivittää blogia :).

Tein eilen tuttavuutta painovoiman kanssa, kun onnistuin kaatumaan nenälleni betoniportaissa. Ihmeellistä kyllä, selvisin ilmalennostani pienellä nirhaumalla kämmenessä, yhdellä mustelmalla ja rikkinäisellä takilla – ja tänään ilmenneillä lihaskivuilla. Olen koko talven selvinnyt liukkaista keleistä kaatumatta kertaakaan, joten pitihän sitä kevään kunniaksi edes kerran menettää tasapainonsa.

Eilen tapahtui sentään jotain positiivistakin – näin kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Tänä aamuna taas bongasin sen mustarastaan, jonka kuvittelin pari päivää sitten kuulleeni laulamassa. Raukka istua värjötteli pihapuussa viluisen näköisenä, takatalven yllättämänä. Luulin jo myöhemmin päivällä, että lintu oli lähtenyt takaisin etelään, mutta kuulin tuttua laulantaa iltahämärässä, joten ilmeisesti se on päättänyt sinnitellä vielä hetken.

Korupuolella on vieläkin hiljaista, työvälineet ja korumateriaalit ovat toisessa osoitteessa. Lupasin osallistua koruswappiin, joten pian pitää tarttua taas pihteihin. Tässä kuitenkin pari kuvaa keväisellä perhosteemalla muutaman viikon takaa:

Perhosia

Kupariset perhoset ruusukvartsilla

Perhonen

Kaulakoru kuparia ja ruusukvartsia

 

Suunnitelmien muutos

Asiat menevät harvoin niin kuin niiden on suunnitellut menevän, kuten sain taas tänään vaihteeksi huomata. Kuten eilen lupasin ja vannoin, tänään piti olla työntäyteinen päivä valokuvauksen ja verkkokaupan rakentamisen merkeissä. Omassa kalenterissani päivä näytti työskentelyyn ihan sopivalta, mutta kukaan ei ollut muistanut kysyä Louloun, 10 v., mielipidettä asiasta. Olin unohtanut, että lupauduin tänään lapsenvahdiksi :).

Joka kerran, kun asettauduin kameran tai tietokoneen ääreen, meni noin viisi minuuttia, ja viereltäni alkoi kuulua pientä, hiljaista huokailua ja rutinaa. Kun käänsin päätäni, minuun katsoi pari kauneimpia, kosteita silmiä, mitä maa päällään kantaa. “Tule leikkimään”, silmät sanoivat, enkä minä tietenkään hennonnut kieltäytyä.

Eli tässä tämän päivän tulos: tyytyväinen hauva nuolemassa pastakastikepannua – sekä yksi kuva korvakoruista, jonka lasken siihen onnistuneiden kategoriaan:

Vegefärssikastike kelpaa Louloullekin

Loulou ja pastakastikepannu

Kupariset perhosriipukset ja akaattihelmiä

Miksi korvakorujen kuvaaminen on niin vaikeaa?

Luopumisen vaikeus

Käsityöyrittäjän uralla yksi suurista ongelmista on vaikeus luopua tekemistään töistä. Kun korun tekemiseen käyttää omaa luovuuttaan ja materiaaleja, jotka on rakkaudella valikoinut, lopputulos on aina enemmän tai vähemmän itselle tärkeä, ja siihen väkisinkin kiintyy. Joskus tuntuu vaikealta ajatella, ettei enää koskaan pääse näkemään korua, joka omasta mielestä on onnistunut erityisen hyvin.

Ainoa asia, joka tällaisessa tilanteessa lohduttaa, on tieto siitä, että korut ovat päässeet hyvään kotiin, jossa niitä arvostetaan ja rakastetaan, ja ennen kaikkea käytetään, niin kuin korua tuleekin käyttää.

Tänään eräät lempikoruistani päättivät jatkaa elämäänsä ilman äitiään, onnea uudelle omistajalle :)!

Dragonfly-kaulakoru

Kuparia ja jokikiviä Dragonfly-kaulakorussa

Dragonfly-korvakorut

Dragonfly-korvakorut kuparia ja jokikiviä hopeakoukuilla.