Projekteja siellä, projekteja täällä…

Jos edellisen kirjoitelmani aiheena oli kiire, niin voisin jatkaa samalla teemalla myös tällä viikolla. Erona edelliseen on, että nyt kiireet ovat olleet itseaiheutettuja – en voi syyttää ketään enkä mitään muuta kuin itseäni :). Kaikki alkoi rikkoutuneesta astianpesukoneesta, ja sen korvaamisesta syntynyt projekti on tällä hetkellä paisunut pienimuotoiseksi tee-se-itse-keittiöremontiksi uusine kaappeineen ja lattioineen. Ja kuten remontissa aina tahtoo käydä, homma on laajentunut…

Olen laiminlyönyt puutarhaani täydellisesti kevään ja kesän ajan, ja tässä vaiheessa vuodenkiertoa on se tilanne, että pihan voi pelastaa enää viikatteella tai trimmerillä. Keittiöremontin takia en ole ehtinyt vielä tarttua kumpaankaan, mutta sain sen verran aikaiseksi, että kartoitin pihan kasvillisuutta yhden aurinkoisen päivän aikana. Piha on rakentunut nykyiseen muotoonsa vuosikymmenien aikana, ja lähivuosina sitä on laiminlyöty niin minun kuin edellistenkin asukkaiden toimesta. Niinpä lupiinien, nokkosten ja karhunputkien joukosta löytyi monia yllätyksiä ja aarteita, kuten 5 eri ruusulaji(kett?)a, mahdollinen päärynäpuu ja karviaispensaita.

Viime perjantaina saatiin vihdoinkin, kaikkien kiireiden keskellä, putiikkikesä käyntiin myös Korupaja Hopeakuun osalta, ja jatkoa seuraa tulevina perjantaina aina elokuun 8. päivään asti. Jollet vielä ole käynyt tutustumassa putiikkiin, nyt kannattaa pistäytyä – tarjolla on korujen lisäksi myös laadukkaita Evelace-alusasuja niin naisille kuin miehillekin, kaikki tarjoiltuna viehättävässä maalaismaisemassa (Kutalantie 469, Sastamala).

Uusia koruja ei valitettavasti ole tällä viikolla näytettäväksi asti, mutta sen sijaan muutama Google+:n filtteröimä kuva pihastani ja putiikin pihasta:

kukkia2

Lupiinitkin ovat kauniita tähän aikaan vuodesta

Kukkia kotipihalla

Päivänkakkaroita ja harakankelloja

Lehmä halusi tehdä tuttavuutta

Lehmä halusi tehdä tuttavuutta

Omaa aikaa

Aikataulut ja kiire ovat olleet tämän viikon teemoina, kun olen yrittänyt yhdistää arkea ja työntekoa, ja vielä saada aikaan jotain järkevää. Pikkuhiljaa olisi ehkä aika uskoa, että aikataulujaan ei kannata suunnitella liian tiukoiksi ja tarkoiksi, tai käy vain huonosti – aina kuitenkin tulee jotain ylimääräistä, ja sitten kaikilla suunnitelmilla saakin heittää vesilintua. Niin kävi nytkin, kun yksityiselämän vaatimukset ajoivat työelämän tarpeiden ohitse, ja ensimmäinen putiikkivierailu jäi väliin.

Luovan työn isoin ongelma on mielestäni siinä, että se vaatii aikaa. Ainakaan itselleni ei ole helppoa hypätä vähemmän luovasta puuhastelusta suoraan luovan työn pariin, koruja suunnittelemaan ja tekemään tai vaikkapa maalaamaan. Tarvitsen väliin hetken puskuriaikaa, jolloin voin siirtyä siitä arkimielentilasta toisiin sfääreihin. En tiedä, onko muilla tätä ongelmaa, mutta minulla on. Jos aloitan luomisprosessin, kaikki ulkopuoliset häiriötekijät tavallaan katkaisevat ajatuksen, ja joudun aloittamaan, jos en nyt aivan alusta, niin ainakin melkein. Kaikenlainen hässäkkä on ainakin minulle varma luovuuden tappaja. Tarvitsen siis omaa aikaa ajatusteni ja ideoitteni keskellä, ja jotain hienoa saattaa syntyä. Oman ajan hankkiminen on vain välillä kovin vaikeaa.

Tänään on onneksi juhannusaatto, johon kiire ja aikataulut eivät sovi mitenkään. Vietän juhannusta tänä vuonna “kaupungissa”, joten voin ainakin tämän vuorokauden verran vain ladata akkuja ja rentoutua, syödä hyvin ja poimia kukkia tyynyn alle. Olen kieltänyt itseltäni kaikenlaisen aivotyön tämän päivän osalta, toivottavasti päätös pitää. Ensi viikolla on sitten taas aikataulutaistelujen vuoro, ja toivottavasti sitä omaakin aikaa löytyy.

Tässä vielä kuva viimeisimmästä tekeleestäni, joka kuvan puutteista huolimatta on luonnossa ihan mukavannäköinen hopeariipus. Hyvää juhannusta kaikille!

hertta-riipus

Hopeinen riipus