Tänään päivä on kulunut (taas vaihteeksi) valokuvien kanssa tapellessa. Lopputuloksena on noin sata valokuvaa, joihin en ole vieläkään tyytyväinen, sekä jumittunut niska. Niskan vielä kestäisi, mutta ajatus siitä, että korut pitää todennäköisesti kuvata vielä kerran uudelleen, on vaikeampi sietää. Tavoittelen täydellisiä tuotekuvia, mutta valokuvaustaidot eivät riitä, eikä taida riittää laitteistokaan.
Kipeä niska anelee pääsyä tyynylle lepäämään, joten en tänään kirjoita tämän pidempään. Tässä kuitenkin vielä pari tämän päivän otosta:
Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia.
Kaulakoru hopeaa ja korukiviä.
Oi Leena, ihanaa, blogi! Voi että olen iloinen, kun Hopeakuu on lähtenyt nousuun taivaalle!
Olet ollut ajatuksissani aika ajoin. Olen ajatellut, että olisipa sääli, ellet koskaan ryhtyisi oman onnesi sepäksi, sillä sulla on liiaksi taitoa ja persoonallista näkemystä tuhlattavaksi jossain muualla kuin oman yrityksen ohjaimissa. 🙂
Ihan kamalasti tsemppiä ja kaikkea hyvää taipaleelle!
Ps. Kuvaus ON ihan suolistosta.
Onpa mukava kuulla sinustakin jotain, miettinyt olen minäkin, miten kultasepänpajassa sujuu :). Hopeakuu nyt vasta tekee sitä lähtökiihdytysvaihetta, eli ihan taivaalla ei vielä olla, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa sujua. Tuo kuvauspuoli vaan on niin sieltä jostakin syvältä…Mutta anna kuulua itsestäsi joskus! 😀
Kauniita koruja! Kiinnostaisi tietää minkäkainen koulutus sulla on? Itsäni kiinnostaa korujen tekeminen ja hopeasepänala. Kovasti vain jännittää lähestyvät pääsykokeet, millaiset tulee olemaan.
Kiitos kehuista :). Olen kultasepänalan artesaani (Tyrvään käsi-ja taideteollisesta oppilaitoksesta valmistunut), kultasepänala eroaa jonkun verran hopeasepänalasta, lähinnä siinä, että kultasepänala on selkeästi koruihin ja kivenistutuksiin keskittyvää, kun taas hopeasepät tekevät isompia esineitä, kuten esim. kynttilänjalkoja yms., ja nykyään myös paljon koruja. Suosittelen kyllä lämpimästi koulutusta, jos korut kiinnostavat!