Säävaihteluita

Tällaisena aurinkoisena talvipäivänä sitä on helppo uskoa, ettei maailmassa ole sen enempää surua kuin huoltakaan. Sitä haluaa vain nauttia kevättalven pakkasen purevuudesta, huurteisista puista ja auringonsäteistä, jotka saavat sinut siristelemään silmiään. Samaan aikaan voi haaveilla keväästä ja siitä ensimmäisestä kevätpäivästä, kun voi tuntea nenässään mullan tuoksun ja kuunnella mustarastaan laulua – kevät on sentään aivan nurkan takana.

Joskus auringon eteen kuitenkin tulee pilviä. Minun aurinkoista talvipäivääni on varjostanut suuri huoli rakkaan lähimmäisen voinnista. Parhaillaan tätä kirjoittaessani odotan kuulumisia sairaalasta. Kun perheenjäsen sairastuu, sitä jotenkin joutuu toiseen todellisuuteen, jossa ei ole auringonpaistetta, lumessa leikkiviä lapsia tai naurua. Jotenkin sivusilmällä voi havaita iloisiakin asioita, mutta niitä ei oikeasti tunne. Oma maailma on pysähtynyt odottamaan.

Toivon, että huomenna on aurinkoinen talvipäivä kuten tänäänkin, mutta ilman varjoja. Ja ehkä pian sää muuttuu ja pieni, lämmin kevätsade tulee ja sulattaa lumen. Ja sitten voin yhdessä koko perheen kanssa lähteä ulos nauttimaan siitä keväisestä tuoksusta, jota juuri nyt niin kovasti kaipaan.

Ehkä tämä pieni sadepilvi on juuri se, joka tuo kevään tullessaan:

Hopeista pilviriipusta koristavat kristallihelmet.

Hopeista pilviriipusta koristavat kristallihelmet.

Onnea ja pitkää ikää!

Näinä päivinä Korupaja Hopeakuu viettää neljättä syntymäpäiväänsä, yritys näki päivänvalon ensi kertaa keväällä 2012. Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kalastella onnitteluja, vaan puhua vähän symboliikasta ja korujeni merkityksistä otsikkoon liittyvän pienen aasinsillan kautta. Korunhan voi aina nähdä vain kauniina esineenä ilman syvällisempää merkitystä, mutta jokaisella valmistamallani korulla on myös oma syntytarinansa, joskus hyvinkin yksinkertainen, joskus taas vähän monimutkaisempi – mutta tyhjästä nämä ideat eivät synny.

Ensimmäisen kuvan koru on sammakkoaiheinen kääty. Kimmokkeen sammakkokoruun sain alun perin eräältä asiakkaalta, joka kyseli sammakoiden perään. Tartuin aiheeseen, joka sopikin koruun mainiosti moniin sammakoihin liittyvien uskomusten kautta.

Muun muassa Kiinassa ja Japanissa sammakoiden uskotaan tuovan onnea, menestystä ja vaurautta. Muinaisessa Egyptissä sammakkopäinen jumalatar toi onnea synnytykseen. Kelttiläisessä perinteessä sammakko symboloi parantumista. Koska sammakot ilmestyvät luontoon aina keväällä talven väistyttyä, niiden on myös katsottu kuvastavan uusia alkuja. Ja sitten on vielä se sammakko, joka suudelman saatuaan muuttuu prinssiksi!

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Entäs sitten se pitkä ikä, jota myös toivottelin otsikossa? Toinen koru, josta tänään kerron, on pieni neidonhiuspuun eli ginkgon lehteä esittävä hopeinen riipus. Itseäni neidonhiuspuun lehden muoto on kiehtonut jo pitkään. Lontoon matkalla kadulla kävellessäni eteeni leijaili puusta irronnut neidonhiuspuun lehti, ja kun nostin sen käteeni, havaitsin tuon kuvassa niin herkältä näyttävän lehden yllättävän kestävän tuntuiseksi. Ja kestävyys onkin se, mikä ginkgossa on niin merkittävää. Puu itsessään tunnetaan elävänä fossiilina, ja sen on havaittu olevan erittäin kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Äärimmäinen esimerkki puun kestävyydestä on vuodelta 1945 Hiroshiman pommituksesta: Kaiken tuhon ja kuoleman keskellä kaupungin neidonhiuspuut selvisivät atomipommin jäljiltä ja elpyivät täysin.

Onko siis ihme, että ginkgo symboloi vahvuutta, kestävyyttä ja pitkää ikää? Se on myös rauhan ja toivon symboli ja tärkeä kasvi niin buddhalaisuudessa kuin kungfutselaisuudessakin. Se on nähty myös maailman kaksijakoisuuden, miehen ja naisen, yinin ja yangin, symbolina. Onpa ginkgoa ylistetty myös runoudessakin: Goethe kirjoitti aikanaan runon rakastetulleen käyttäen neidonhiuspuun lehden kaksijakoisuutta symbolina kahden väliselle ystävyydelle.

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Tässä olivat siis tarinat kahden korun takaa. Vaikka symboliikka on koruissa voimakkaasti läsnä, jokaiselle kantajalleen korulla on tietenkin se oma, henkilökohtainen merkitys, joka voi olla jotain ihan muuta kuin se, mitä minä korun valmistajana olen ajatellut. Ja juuri niin sen tuleekin olla.

Lähteet:

http://www.ehow.com/about_6521458_symbolic-meaning-ginkgo-tree.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neidonhiuspuu

Good Luck Frog

Terveisiä sairasvuoteelta

Messuviikonlopun jälkeen koitti karu arki, kun se, mitä ensin luulin pelkäksi väsymykseksi, kehittyikin täysimittaiseksi flunssaksi. Viimeinen viikko on kulunut sairastaessa ja korut ja kaikki niihin liittyvä on jäänyt taka-alalle.

Tänään olo on tuntunut karvan verran paremmalta, vaikka pajalle asti en vielä ole uskaltautunut. Minimaalisen energiapuuskan käytin kuitenkin hyväkseni valokuvaamalla jo valmiina olevia koruja, tällä kertaa ihan oikealla kameralla. Valokuvausurakka on joka tapauksessa hoidettava, jotta verkkokauppa saadaan jossain vaiheessa järjestykseen, joten miksipä ei aloittaa heti? :)

Korujen kuvaaminen on aina yhtä haastavaa, varsinkin, kun joka kerta aloittaessaan joutuu pystyttämään uuden “valokuvausstudion” milloinkin vapaana olevaan talon nurkkaan. Tällä kertaa virittelin valokuvaamon tietokonepöydälle ja totesin heti alkuunsa valaistuksen riittämättömäksi. Sinnikkäästi kuitenkin kuvasin jokusen korun enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin.

Tässä pari tämänpäiväistä valokuvaa kaikkien iloksi. Kuvat ovat uusia, korut vähän vanhempia – joten jos joku näyttää tutulta, siihen on syynsä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

maaria

Maariankämmekän lehdistä inspiraation saanut hopeakääty

Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin.

Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan ja määrätietoisen asenteen ansiosta (ja vähän ehkä ilmojen lämpenemisenkin ansiosta), ovi suvaitsi aueta nyt helmikuulla, ja siitä lähtien on pitänyt kiirettä, kun olen valmistautunut ensi viikonlopun Ystävänpäivämessuja varten. Messut järjestää Sastamalan kaupunki Kiikoisten Toukolan koululla lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.2.2016 klo 11-16 molempina päivinä. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat ostoksille ja muuten vaan tutustumaan!

Kevään tullen Korupaja Hopeakuu löytyy myös maaliskuussa Naistenpäivänmessuilta Stormin Monitoimitalolta Sastamalassa, 11.3. klo 18 alkaen, tervetuloa sinnekin! Ja lähempänä ajankohtaa informoin lisää, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että otan tänäkin vuonna osaa Pirkanmaan taidesuunnistukseen huhtikuun 23.-24. päivä, jolloin pajan ovet aukeavat yleisölle.

Nettisivuillakin tapahtuu, tosin äärimmäisen hitaasti: Uusi päivitetty nettikauppa on työn alla, ja toivottavasti saan sen auki ja julkiseksi kevään aikana. Uuden nettikaupan mukana tulee mm. joukko uusia maksutapoja, joiden avulla tuotteiden tilaaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ja omalta osaltani kaupan ylläpitäminen tulee olemaan helpompaa.

Nyt kuitenkin on aika siirtyä takaisin korupajan työpöydän ääreen. Tässä pari viimeaikaista tuotosta – nämä on jo esitelty Facebookissa, mutta laitan ne nyt tännekin. Kuvat ovat kehnonpuoleisia, koska järjestelmäkamera ei ehtinyt mukaan leikkiin, mutta kyllä näistä nyt ehkä kuitenkin jotain selvää saa :D.

ocean

Kaulakoru kuparia, onyksia ja helmiäistä.

amaryllis

Inspiraationsa amarylliksen kukasta saanut hopeariipus.

 

Kompassit esiin!

Taas on aika kiitänyt eteenpäin ilman uusia blogikirjoituksia, mutta nyt on tarkoituksena korjata asia. Alkuvuosi on Korupaja Hopeakuulla ollut hiljaiseloa, lähinnä siitä syystä, että ns. siviilielämä on vienyt liikaa aikaa korunteolta. Nyt kuitenkin on kevät, kohta melkein kesä, ja Hopeakuulla alkaa taas aktiivisempi kausi.

Kevät polkaistaan kunnolla käyntiin ensi viikonloppuna (18.-19.4.), kun Pirkanmaan Taidesuunnistus 2015 “kisataan” ympäri maakuntaa. Korupaja Hopeakuu on ensimmäistä kertaa mukana suunnistuskohteena, ja samalla on myös ensimmäinen kerta, kun pajan ovet aukeavat yleisölle ylipäätään. Tapahtumassa on mukana yhteensä 116 kohdetta, joissa taiteilijat ja käsityöläiset esittelevät omia työpajojaan, ateljeitaan ja tietysti teoksiaan. Korupaja Hopeakuu on suunnistuskohde numero 67, ja löytyy osoitteesta Hahmajärventie 275, Sastamala. Suunnistuskohteet ovat avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja ainakin täällä Korupajalla tarjolla on taide-elämysten lisäksi myös kahvia, teetä ja jotain makeaa :). Tervetuloa siis kaikki, tutustumaan koruntekoon ja miksei myös tekemään ostoksia!

Suunnistusviikonlopun lähestyessä Korupajalla on paitsi lakaistu pois hämähäkin seittejä ja hopeapölyä, myös ripustettu tauluja ja tietenkin tehty koruja. Allaolevassa kuvakoosteessa näkyvät paitsi pari viimeisintä kaulakorua, toinen kuparia ja toinen hopeaa, myös korupajan tärkeimmän työpisteen tärkeimmät työkalut – eli kultasepän saha ja suti, jolla sahanpurut lakaistaan talteen:

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

 

Joulunodotusta

Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut noin sata vuotta, mikä on kyllä enemmän kuin noloa! Syksy pääsi karkaamaan käsistä ensin keittiöremontin ja sitten kattoremontin muodossa, ja ennen kuin huomasinkaan, oli aika joulukiireiden ja touhotuksen. Menin heikkona hetkenä ilmoittautumaan Verkarannan Joulutorille kahdeksi joulua edeltäväksi viikonlopuksi, ja sillä tiellä sitä nyt ollaan :D.

Ensimmäinen viikonloppu on nyt onnellisesti takanapäin, ja vasta nyt ehdin kirjoittaa blogiin kokemuksistani. En ole aikaisemmin vieraillutkaan Verkarannassa, joten kaikki oli minulle ihmeellistä ja uutta, kun perjantaiaamuna saavuin paikalle tavaroideni kanssa. Tämä on ehkä minun urani “eniten vakavastiotettava” myyntitapahtuma jo siitä syystä, että tori kestää yhteensä kuusi päivää, mutta myös siinä mielessä, etten ole aikaisemmin uskaltanut tuotosteni kanssa Tampereen hulinaan. Mutta hyvinhän se on mennyt, olen saanut vain rakentavaa ja positiivista palautetta asiakkailtani, ja päässyt jutustelemaan myös muiden käsityöläisten kanssa. Ja siinä sivussa, kuin itsestään, kauppojakin on syntynyt.

Olen joutunut jättämään haikeat jäähyväiset useille sellaisille koruille, jotka ovat odottaneet sitä juuri oikeaa omistajaa pitkänkin aikaa. Nyt kun juuri oikea omistaja ja se juuri oikea koru kohtasivat, oli ilo nähdä, kuinka hyvälle mielelle asiakas tuli, ja siinä samassa oma suruni viimeisestä kohtaamisesta korun kanssa haihtui. Onnea korut, uusiin koteihinne!

Huomenna alkaa ankara aherrus ja ideointi uusien korujen synnyttämiseksi ensi viikon Joulutoripäiviä varten. Nyt on kuitenkin vielä hetki aikaa muistella menneitä ja näyttää, miltä myyntipöytäni näytti ennen torin alkua. Tässä siis kuva Verkarannan myyntipöydästäni:

myyntipöytä

Myyntipöytä Verkarannassa

Tervetuloa Verkarannan Joulutorille taas ensi perjantaina 19.12. klo 10-18, sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17. Uusia tuotteita on luvassa mahdollisimman paljon :).

Kukkia ja mehiläisiä

Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.

Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…

Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:

mehiläinen ja hunajaa

kärpänen päivänkakkaralla

Kärpäselläkin on tarkoituksensa :)

 

Kesätunnelmissa

Kesäkuu jo mennä vilahti ohitse, vaikka ainakin minulla on sellainen olo, että kesä on vasta alkanut. Korupajalla on riittänyt kiireitä tilaustöiden ja myyntiin tulevien korujen valmistamisessa, ja uusissa työtiloissa aika kuluu kuin siivillä.

Huomasin yllättäen, että olisi jo korkea aika ilmoitella tulevista kesätapahtumista muullekin maailmalle. Viime viikolla avautui ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kesäputiikki Yli-Viikarin tilalla Sastamalan Kutalassa (Kutalantie 469), ja putiikki on avoinna elokuun 9. päivään asti joka perjantai klo 18-20. Tervetuloa tutustumaan niin Korupaja Hopeakuun koruihin kuin Sinikka Taipaleen edustamiin Evelace-alusasuihin ja visakoivutuotteisiinkin. Samalla ajelulla kannattaa poiketa myös katsastamassa Kutalan Kasinon perjantaitori, josta voi ostaa mm. paikallisia vihanneksia ja kutunjuustoa.

Sunnuntaina Korupaja suuntaa taas Jumesniemen koululle, Hämeenkyröön, perinteisille Jumesniemen maalaismarkkinoille. Odotettavissa on aurinkoinen sää, joten mukava päivä on varmasti tulossa :). Tervetuloa tännekin!

Kesäinen sää on laiskistuttanut valokuvaajan, joten taas on tarjolla kännykkäkuva. Tällä kertaa esittelen uusimmat tuotokseni, kaksi perhoskaulakorua. Punainen koru on kuparia, magnesiittia ja tuliakaattia, ja turkoosinvivahteinen koru hopeaa, onyksia ja krysokollaa.

perhoset2

Kassavajeen kourissa

Taas kerran olen elänyt yli varojeni – kuinkahan kauan sitä kestää, ennen kuin opin? Tili on nollilla, enkä pysty ostamaan tarvitsemiani korutarvikkeita, saati sitten niitä, joita en oikeasti tarvitse, mutta silti haluan…:(

Rahapula vetää aina mielen alakuloiseksi, mutta aurinkoinen ilma ja onnistuneet lintubongailut pelastivat tilanteen, ja mieliala jäi plussan puolelle (toisin kuin pankkitilini). Päivään mahtui kaksikin lintulajia, jotka minä lasken harvinaisuuksiksi – lähinnä sillä perusteella, että meidän pihassamme näitä ei joka päivä näe. Ensimmäinen oli nokkavarpunen, jota ensin luulin punatulkuksi ja sitten varpuseksi – kunnes kiikarit löytyivät ja totesin, ettei kyseessä ollut kumpainenkaan. Nokkavarpunen pääsi karkaamaan ennen kuin ehdin siepata kameran esiin, mutta päivän toinen erikoisuus, pikkutikka, sattui paikalle juuri sopivasti kuvattavaksi. Harmillista kyllä, putki ja kuvaustaidot pettivät taas kerran, mutta kai tuon tuosta linnuksi tunnistaa. Toisena kuvana yksi vakivieraistamme, naakka – joka suostui poseeraamaan ihan kunnolla :).

Ja vielä ennen kuvia selitys sille, miksi näitä lintuja tunkee blogiini harva se päivä. Suunnitelmissa on (kunhan kassavaje korjaantuu) toteuttaa eri lintulajien inspiroima korusarja, ja olen viime aikoina kiinnittänyt lintuihin tästä syystä ehkä hiukan tavallista enemmän huomiota. Katsotaan sitten, kuinka asia etenee…

Mutta nyt, taas kerran, tipuja:

pikkutikka pihassa

Pikkutikka ruokailemassa

naakka

Naakka pihakeinussa

 

Hyvää mieltä

Väsynyt mutta onnellinen, sellainen on oloni juuri nyt – sen lisäksi, että selkä ja jalat ovat ihan väsyneet ja kipeät.

Vietin menestyksekkään päivän myyden ja esitellen korujani niin vanhoille ystäville kuin uusille tuttavuuksillekin. Päivä oli kaikin puolin onnistunut – korutelineet (niin itse tehdyt kuin ostetutkin) toimivat juuri niin kuin niiden pitikin, myyntipöytä oli hyvännäköinen, ja asiakkaat viihtyivät tapahtumassa – ja kauppakin kävi paremmin kuin hyvin. Onneksi olimme varanneet tarjolle kuumaa kahvia ja teetä – sää oli nimittäin keväisen kolea, tai niin kuin näin kylmässä 7 tuntia värjötelleen myyjän näkökulmasta voisi sanoa, hyytävän kylmä. Mutta raitis ilma oli toisaalta ihan oikeutettua, olihan kyseessä nimenomaan Hyvän mielen Kevättuuletus. Minut on ainakin tuuletettu nyt ihan riittävästi muutamaksi päiväksi, ja olen hyvää mieltä pullollaan :).

Kamera unohtui aamuhässäkässä kotiin, mutta kännykkäkamera tuli pelastajaksi, joten tässä pari kuvaa tämänpäiväisestä myyntipöydästäni. Korutelineet erottuvat valitettavan heikosti, mutta voin kertoa, että ne on modifioitu näppäristä valokuvakehyksistä, jotka tarttuivat mukaan torstain ostoskierrokselta:

Koruja esillä

Taustalla valkoinen tee-se-itse koruteline

Koruja esillä

Uusia korukauloja sekä tee-se-itse koruteline nro. 2

 

Koruja esillä vielä lisää

Rannekoruteline sekä kännykkäkorutelineet á la Ikea