Onnea ja pitkää ikää!

Näinä päivinä Korupaja Hopeakuu viettää neljättä syntymäpäiväänsä, yritys näki päivänvalon ensi kertaa keväällä 2012. Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kalastella onnitteluja, vaan puhua vähän symboliikasta ja korujeni merkityksistä otsikkoon liittyvän pienen aasinsillan kautta. Korunhan voi aina nähdä vain kauniina esineenä ilman syvällisempää merkitystä, mutta jokaisella valmistamallani korulla on myös oma syntytarinansa, joskus hyvinkin yksinkertainen, joskus taas vähän monimutkaisempi – mutta tyhjästä nämä ideat eivät synny.

Ensimmäisen kuvan koru on sammakkoaiheinen kääty. Kimmokkeen sammakkokoruun sain alun perin eräältä asiakkaalta, joka kyseli sammakoiden perään. Tartuin aiheeseen, joka sopikin koruun mainiosti moniin sammakoihin liittyvien uskomusten kautta.

Muun muassa Kiinassa ja Japanissa sammakoiden uskotaan tuovan onnea, menestystä ja vaurautta. Muinaisessa Egyptissä sammakkopäinen jumalatar toi onnea synnytykseen. Kelttiläisessä perinteessä sammakko symboloi parantumista. Koska sammakot ilmestyvät luontoon aina keväällä talven väistyttyä, niiden on myös katsottu kuvastavan uusia alkuja. Ja sitten on vielä se sammakko, joka suudelman saatuaan muuttuu prinssiksi!

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Entäs sitten se pitkä ikä, jota myös toivottelin otsikossa? Toinen koru, josta tänään kerron, on pieni neidonhiuspuun eli ginkgon lehteä esittävä hopeinen riipus. Itseäni neidonhiuspuun lehden muoto on kiehtonut jo pitkään. Lontoon matkalla kadulla kävellessäni eteeni leijaili puusta irronnut neidonhiuspuun lehti, ja kun nostin sen käteeni, havaitsin tuon kuvassa niin herkältä näyttävän lehden yllättävän kestävän tuntuiseksi. Ja kestävyys onkin se, mikä ginkgossa on niin merkittävää. Puu itsessään tunnetaan elävänä fossiilina, ja sen on havaittu olevan erittäin kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Äärimmäinen esimerkki puun kestävyydestä on vuodelta 1945 Hiroshiman pommituksesta: Kaiken tuhon ja kuoleman keskellä kaupungin neidonhiuspuut selvisivät atomipommin jäljiltä ja elpyivät täysin.

Onko siis ihme, että ginkgo symboloi vahvuutta, kestävyyttä ja pitkää ikää? Se on myös rauhan ja toivon symboli ja tärkeä kasvi niin buddhalaisuudessa kuin kungfutselaisuudessakin. Se on nähty myös maailman kaksijakoisuuden, miehen ja naisen, yinin ja yangin, symbolina. Onpa ginkgoa ylistetty myös runoudessakin: Goethe kirjoitti aikanaan runon rakastetulleen käyttäen neidonhiuspuun lehden kaksijakoisuutta symbolina kahden väliselle ystävyydelle.

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Tässä olivat siis tarinat kahden korun takaa. Vaikka symboliikka on koruissa voimakkaasti läsnä, jokaiselle kantajalleen korulla on tietenkin se oma, henkilökohtainen merkitys, joka voi olla jotain ihan muuta kuin se, mitä minä korun valmistajana olen ajatellut. Ja juuri niin sen tuleekin olla.

Lähteet:

http://www.ehow.com/about_6521458_symbolic-meaning-ginkgo-tree.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neidonhiuspuu

Good Luck Frog

Kukkia ja mehiläisiä

Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.

Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…

Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:

mehiläinen ja hunajaa

kärpänen päivänkakkaralla

Kärpäselläkin on tarkoituksensa :)

 

Keväisiä kiireitä

Kevät on jo edennyt järkyttävän pitkälle, ja pahimmankin helmihullun veri vetää näinä päivinä ulkopuuhiin. Viime ajat olenkin viettänyt enemmän tai vähemmän ulkona, mistä syystä korujen tekeminen on jäänyt väliin, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Tänään, kevään ensimmäisenä oikeasti lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, haaveilin kyllä siitä, että voisin tehdä koruja ulkona, korupajan kesäkeittiöversiossa, mutta koska kultasepänpöydän siirtäminen aiheuttaa kauhunväristyksiä jo ajatuksen asteellakin, ulkopaja jäänee haaveeksi.

Korujen sijaan olen siis keskittynyt halkojen pinoamiseen, risujen polttamiseen ja kasvimaan kitkemiseen. Toivon kyllä saavani nämä kevätkiireet jollakin konstilla mahdollisimman nopeasti ohitse, jotta saisin taas tarttua hopealankaan ja pihteihin.

Korukuvia saadaan siis yhä odotella, mutta tässä kuitenkin jotain kuvamuotoistakin: laulujoutsen, jonka kevät on varmasti vähintään  yhtä kiireinen kuin minullakin:

laulujoutsen

Laulujoutsen uimaretkellä

Jokainen päivä on inspiraatio

Kulunut viikko on tuonut mukanaan monenlaisia huonoja uutisia, ja alakulo on ollut vakituisena seuralaisena. En ole päässyt taaskaan korujen pariin, mutta kaikkien muiden kiireiden ohella olen sentään ehtinyt nauttia kevään kauneudesta, mikä on onneksi vähän lievittänyt masentunutta mielialaa.

Eilen vietin päivän keväisissä askareissa, halkoja tehden. Samalla, kun hitaanpuoleinen klapikone surrutti koivupöllejä halki, minä kiinnitin katseeni puun pintaan, ja siihen, miten kauniita kuvioita ja värisävyjä muodostui puussa kasvaneesta jäkälästä. Halkoja pinotessa taas ehdin ihastella maata peittänyttä sammalta ja sen lumoavia muotoja. Maailma on niin erilainen ja mielenkiintoinen, kun asioita katsoo vähän lähempää.

Tänään inspiroiduin sateesta – mikä sinänsä oli hyvä asia, koska sadetta on päivän aikana riittänyt. Hiljalleen ropisevan sateen keskellä pysähdyin kuuntelemaan lintujen laulua, joka kaikui jotenkin puhtaampana ja sateen kirkastamana. Luonnon väritkin, varsinkin kevään vihreys, loistivat aivan erilaisina kuin aurinkoisena päivänä. Sateen tuoksu rentoutti ja virkisti. Kaiken kaikkiaan, mieli täyttyi uusista ideoista ja tuntemuksista.

Kamerakin oli pakko kaivaa esiin, niin kiehtovaa luonnossa on juuri nyt:

Inspiraation lähteitä

Sammalta, koivun oksa, kivikukkia ja jouluruusun kukinto - näistä on hyvä ideoida uutta