Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin.

Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan ja määrätietoisen asenteen ansiosta (ja vähän ehkä ilmojen lämpenemisenkin ansiosta), ovi suvaitsi aueta nyt helmikuulla, ja siitä lähtien on pitänyt kiirettä, kun olen valmistautunut ensi viikonlopun Ystävänpäivämessuja varten. Messut järjestää Sastamalan kaupunki Kiikoisten Toukolan koululla lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.2.2016 klo 11-16 molempina päivinä. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat ostoksille ja muuten vaan tutustumaan!

Kevään tullen Korupaja Hopeakuu löytyy myös maaliskuussa Naistenpäivänmessuilta Stormin Monitoimitalolta Sastamalassa, 11.3. klo 18 alkaen, tervetuloa sinnekin! Ja lähempänä ajankohtaa informoin lisää, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että otan tänäkin vuonna osaa Pirkanmaan taidesuunnistukseen huhtikuun 23.-24. päivä, jolloin pajan ovet aukeavat yleisölle.

Nettisivuillakin tapahtuu, tosin äärimmäisen hitaasti: Uusi päivitetty nettikauppa on työn alla, ja toivottavasti saan sen auki ja julkiseksi kevään aikana. Uuden nettikaupan mukana tulee mm. joukko uusia maksutapoja, joiden avulla tuotteiden tilaaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ja omalta osaltani kaupan ylläpitäminen tulee olemaan helpompaa.

Nyt kuitenkin on aika siirtyä takaisin korupajan työpöydän ääreen. Tässä pari viimeaikaista tuotosta – nämä on jo esitelty Facebookissa, mutta laitan ne nyt tännekin. Kuvat ovat kehnonpuoleisia, koska järjestelmäkamera ei ehtinyt mukaan leikkiin, mutta kyllä näistä nyt ehkä kuitenkin jotain selvää saa :D.

ocean

Kaulakoru kuparia, onyksia ja helmiäistä.

amaryllis

Inspiraationsa amarylliksen kukasta saanut hopeariipus.

 

Kompassit esiin!

Taas on aika kiitänyt eteenpäin ilman uusia blogikirjoituksia, mutta nyt on tarkoituksena korjata asia. Alkuvuosi on Korupaja Hopeakuulla ollut hiljaiseloa, lähinnä siitä syystä, että ns. siviilielämä on vienyt liikaa aikaa korunteolta. Nyt kuitenkin on kevät, kohta melkein kesä, ja Hopeakuulla alkaa taas aktiivisempi kausi.

Kevät polkaistaan kunnolla käyntiin ensi viikonloppuna (18.-19.4.), kun Pirkanmaan Taidesuunnistus 2015 “kisataan” ympäri maakuntaa. Korupaja Hopeakuu on ensimmäistä kertaa mukana suunnistuskohteena, ja samalla on myös ensimmäinen kerta, kun pajan ovet aukeavat yleisölle ylipäätään. Tapahtumassa on mukana yhteensä 116 kohdetta, joissa taiteilijat ja käsityöläiset esittelevät omia työpajojaan, ateljeitaan ja tietysti teoksiaan. Korupaja Hopeakuu on suunnistuskohde numero 67, ja löytyy osoitteesta Hahmajärventie 275, Sastamala. Suunnistuskohteet ovat avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja ainakin täällä Korupajalla tarjolla on taide-elämysten lisäksi myös kahvia, teetä ja jotain makeaa :). Tervetuloa siis kaikki, tutustumaan koruntekoon ja miksei myös tekemään ostoksia!

Suunnistusviikonlopun lähestyessä Korupajalla on paitsi lakaistu pois hämähäkin seittejä ja hopeapölyä, myös ripustettu tauluja ja tietenkin tehty koruja. Allaolevassa kuvakoosteessa näkyvät paitsi pari viimeisintä kaulakorua, toinen kuparia ja toinen hopeaa, myös korupajan tärkeimmän työpisteen tärkeimmät työkalut – eli kultasepän saha ja suti, jolla sahanpurut lakaistaan talteen:

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

 

Kukkia ja mehiläisiä

Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.

Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…

Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:

mehiläinen ja hunajaa

kärpänen päivänkakkaralla

Kärpäselläkin on tarkoituksensa :)

 

Kesätunnelmissa

Kesäkuu jo mennä vilahti ohitse, vaikka ainakin minulla on sellainen olo, että kesä on vasta alkanut. Korupajalla on riittänyt kiireitä tilaustöiden ja myyntiin tulevien korujen valmistamisessa, ja uusissa työtiloissa aika kuluu kuin siivillä.

Huomasin yllättäen, että olisi jo korkea aika ilmoitella tulevista kesätapahtumista muullekin maailmalle. Viime viikolla avautui ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kesäputiikki Yli-Viikarin tilalla Sastamalan Kutalassa (Kutalantie 469), ja putiikki on avoinna elokuun 9. päivään asti joka perjantai klo 18-20. Tervetuloa tutustumaan niin Korupaja Hopeakuun koruihin kuin Sinikka Taipaleen edustamiin Evelace-alusasuihin ja visakoivutuotteisiinkin. Samalla ajelulla kannattaa poiketa myös katsastamassa Kutalan Kasinon perjantaitori, josta voi ostaa mm. paikallisia vihanneksia ja kutunjuustoa.

Sunnuntaina Korupaja suuntaa taas Jumesniemen koululle, Hämeenkyröön, perinteisille Jumesniemen maalaismarkkinoille. Odotettavissa on aurinkoinen sää, joten mukava päivä on varmasti tulossa :). Tervetuloa tännekin!

Kesäinen sää on laiskistuttanut valokuvaajan, joten taas on tarjolla kännykkäkuva. Tällä kertaa esittelen uusimmat tuotokseni, kaksi perhoskaulakorua. Punainen koru on kuparia, magnesiittia ja tuliakaattia, ja turkoosinvivahteinen koru hopeaa, onyksia ja krysokollaa.

perhoset2

Lintuja ja shoppailua

Sateinen päivä tuli vietettyä vaihteeksi shoppaillessa – kävin nimittäin ensimmäisen kerran oikeana yrittäjänä asioimassa tukkuliikkeessä, ja olen nyt tukkukortin omistaja. Tukusta tarttui mukaan korutelineitä sekä kuvakehyksiä, joista toivottavasti ennen lauantaiaamua tulee korutelineitä. Kun shoppailu noin ylipäätään ei koskaan ole ollut minulle mitenkään vastenmielistä, tukku kaikkine ihanine tuotteineen tuntui oikealta aarreaitalta. Onneksi joukossa oli yksi järkeväkin ihminen hillitsemässä pahimpia ostohimoja :).

Tukun jälkeen matka jatkui Ikeaan, mistä ostin uusia valaisimia myyntipöytiä varten sekä kangasta pöytäliinaksi. Kireän aikataulun ansiota oli, että selvisin kerrankin Ikean houkutuksista ilman ylimääräistä heräteostoskirjahyllyä tai muuta välttämätöntä tavaraa. Mutta lauantaina sitten nähdään, miten uusi varustus toimii käytännössä, ja saanko ne kehykset esittelykuntoon.

Luonto jaksaa aina ilahduttaa minua uusilla asioilla. Eilen lintujen ruokintapaikalle tupsahti upeassa kevätasussaan närhi, ja tänään bongasin pitkästä aikaa pikkutikan. Sitten vielä näin autolla ajellessani komean haukan kaartelemassa peltojen päällä. Kaiken kaikkiaan hyvä lintupäivä!

Keväisten lintukohtaamisten innoittamana syntyi myös tämänpäiväinen koru, ihan yksinkertainen hopeinen riipus:

Hopeinen linturiipus

Olisiko tämä lähinnä punarinta?

 

Kokeilujen tulokset

Kevään parhaita puolia on, että ulkona voi taas puuhastella yhtä ja toista ilman välitöntä jäätymisvaaraa. Tänään oli kevätpäivä parhaimmillaan, ja iltapuhteena tulikin osallistuttua pensasaidan leikkausprojektiin. Selvisin orapihlaja-aidan operoinnista yllättävän vähin piikinpistoin, mikä joko kertoo siitä, että olen vain niin näppärä käsistäni, tai sitten olen vain teeskennellyt osallistuvani työhön – itse tietenkin väitän, että kyse on siitä ensimmäisestä vaihtoehdosta :).

Mutta asiaan. Lupailin pari postausta aikaisemmin, että näytän blogissa jotain, mikä ainakin minua itseäni on innostanut. Sain vihdoinkin otettua valokuvia aiheeseen liittyen, joten kerrottakoon nyt, mistä on kysymys. Nimittäin Vintajin uusista Patina-väreistä. Värit ovat periaatteessa metallimaaleja, mutta niiden värisävyt jäljittelevät luontaisia patinan värejä. Syy, miksi itse olen tuotteesta niin innostunut, on se, että olen aina rakastanut maalaamista, ja aika usein olen kaivannut metalleihin lisää väriä. Kun mahdollisuutta ei ole emalointiin, patinamaalit ovat mielestäni aika hyvä vaihtoehto, ja ainakin tähänastisten kokeilujeni perusteella värit ovat paitsi sävyltään aivan ihania, myös aika tiukasti metallin pinnassa kiinni – mikä tietysti on aika tarpeellinen ominaisuus.

Enemmittä puheitta, tässä kaksi ensimmäistä patinamaalattua koruani, ja lähikuvat maalatuista fokaaleista. Ensimmäisessä korussa riipus on ensin etsattu ja sen jälkeen patinamaalattu, toisessa riipus on piinallisesti sahattu ja sen jälkeen maalattu:

Patinamaalattu lehtikoru

Uutta jadea, jaspisakaattia ja aventuriinia, sekä maalattua kuparia

Patinamaalattu lehtiriipus

Kuparinen lehti/sydän "patinoituna"

Kuparinen patinamaalattu mandalakoru

Kuparia, akaatteja ja patinamaalia

Patinamaalattua kuparia

Vain kaksi kertaa sormeeni sahasin...

 

 

Auringonpaistetta

Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta nyt iltaa kohti aurinko on paljastanut kasvonsa ja kaikki on, oi, niin kovin keväistä ja kaunista. Koivuissa näkyy jo pientä viherrystä, ja lintujen laulukonsertti ulkona on korvia huumaavaa.

Päätin tänään viikon kestäneen korunvalmistusretriittini, ja olo on nyt kaikkensa antanut, mutta kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lauantain Kevättuuletusta varten on tehtynä ihan kiitettävästi koruja, ja sain viikon aikana aika monta inspiraatiota ja ideaa myös jatkoa varten. Samalla totesin, että helmivarastoni ovat paitsi ainaisessa kaaoksessa, myös sen verran pahasti ylitsetursuavat, että koruja saa kyllä vääntää ihan urakalla ennen kuin (ainakaan kovin paljoa) uusia lähtee tilaamaan.

Sormenpäät ovat sen verran hellinä aamullisen korvakorunvalmistussession jäljiltä, että kirjoittamista täytyy jatkaa uusin voimin huomenissa. Tässä kuitenkin pari tämän viikon tuotosta – kuvat jättävät jälleen kerran toivomisen varaa, mutta toisaalta pieni sumeus ei ole pahitteeksi, se kun antaa niin paljon anteeksi.

Korallia, magnesiittia ja laavakiviä

Ei turkoosia, vaikka siltä näyttääkin...

Jadebuddha, new jade -serpentiiniä ja bronsiittia

Kiinalainen jadebuddha hopeaan niitattuna

Vieroitusoireita

Yrityksen perustamispuuhat kaikkine hankintoineen ovat johtaneet henkilökohtaisen talouteni siihen tilaan, että saan jonkun aikaa miettiä korutarvikkeiden ostamisen sijaan sitä, mistä seuraava ateria raavitaan kasaan, tai miten seuraava vuokra maksetaan. Samaan aikaan tuntuu, että jokaikinen helmikauppa niin Suomessa kuin ulkomaillakin pommittaa minua uusilla tarjouksilla ja ihanilla uutuushelmillä. Tällä viikolla olen saanut huokaista syvään ja laskea sataan useammin kuin kerran, kun olen yrittänyt hillitä ostohimojani. Helmihulluus on vakava sairaus – jokohan sillä on oma diagnoosiluokitus?

Tilannetta ei paranna se, että olen edelleen poissa pajaltani, enkä pääse siis hypistelemään edes niitä varastossa olevia helmiä – joita totta puhuakseni on sen verran paljon, että mitään järjellistä syytä himoita uusia helmiä ei ole löydettävissä. Mutta miten sitä voisi vastustaa kaikkia niitä ihanuuksia, joita kevät on helmikauppoihin tuonut?

Keväästä puheen ollen, näyttää siltä, ettei se aivan vielä ollutkaan valmis näyttäytymään lopullisesti. Ulkona tuiskuttaa lunta kuin parhaaseen talviaikaan, ja jos sillä eilisellä mustarastaalla on  hiukkaakaan järkeä päässään, se on varannut pikalähdön ensimmäiseen etelään lentävään koneeseen.

Tässä vielä pari korukuvaa – näiden kaveriksi tehdyt korvakorut olenkin jo näyttänyt aikaisemmin:

Kuparia ja akaatteja

Kiinalainen riipus kupari-akaattiketjussa

Perhonen

Rannekoru kuparia ja akaatteja perhosmaskotilla

 

Lintubongailua

Earth Hour on onnistuneesti takanapäin, ja taas on aika päivittää blogia :).

Tein eilen tuttavuutta painovoiman kanssa, kun onnistuin kaatumaan nenälleni betoniportaissa. Ihmeellistä kyllä, selvisin ilmalennostani pienellä nirhaumalla kämmenessä, yhdellä mustelmalla ja rikkinäisellä takilla – ja tänään ilmenneillä lihaskivuilla. Olen koko talven selvinnyt liukkaista keleistä kaatumatta kertaakaan, joten pitihän sitä kevään kunniaksi edes kerran menettää tasapainonsa.

Eilen tapahtui sentään jotain positiivistakin – näin kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Tänä aamuna taas bongasin sen mustarastaan, jonka kuvittelin pari päivää sitten kuulleeni laulamassa. Raukka istua värjötteli pihapuussa viluisen näköisenä, takatalven yllättämänä. Luulin jo myöhemmin päivällä, että lintu oli lähtenyt takaisin etelään, mutta kuulin tuttua laulantaa iltahämärässä, joten ilmeisesti se on päättänyt sinnitellä vielä hetken.

Korupuolella on vieläkin hiljaista, työvälineet ja korumateriaalit ovat toisessa osoitteessa. Lupasin osallistua koruswappiin, joten pian pitää tarttua taas pihteihin. Tässä kuitenkin pari kuvaa keväisellä perhosteemalla muutaman viikon takaa:

Perhosia

Kupariset perhoset ruusukvartsilla

Perhonen

Kaulakoru kuparia ja ruusukvartsia

 

Virtuaalista maailmanvalloitusta :)

Olen onnistuneesti vältellyt erinäisiä sosiaalisen median alueita niiden lyhyen historian ajan, noin niin kuin periaatteesta. Alussa kommentoin kysyjille, että “Ei, en halua liittyä Facebookiin, tapaan ystäviä mieluummin kasvotusten.” Tai “Viljelen mieluummin oikeaa puutarhaa kuin tietokoneversiota.” No joo, tajuatte varmaan pointtini – en siis ole liittynyt Facebookiin painostuksesta ja kyselyistä huolimatta. En ennen tätä päivää…

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi, että kun perustan yrityksen, Korupaja Hopeakuu voi liittyä Facebookiin, mutta minä en. En silloin edes tiennyt, että yritys voi oikeasti perustaa Facebook-sivun omana itsenään, ei siis henkilön nimellä, mutta olihan se mahdollista. Lupaus on nyt täytetty, ja Korupaja Hopeakuulla on ihan oma sivu naamakirjassa.  En vieläkään ole ihan perillä koko systeemistä, ja edelleen olen sitä mieltä, että tapaan ystäviäni mieluummin ihan oikeasti kasvotusten, enkä netin välityksellä, mutta siellä se nyt on, http://www.facebook.com/hopeakuu . Jahka saan verkkokaupan paremmin käyntiin, lupaan järjestää jotain pieniä kampanjoita Facebookissa, joten käykäähän tutustumassa :).

Tänään luulin kuulleeni jo mustarastaan laulavan, ja vaikka taivas on harmaa ja viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, kevättä on rinnassa väkisinkin. Sen kunniaksi tänään kuva Kukka-riipuksesta, joka enteilee tulevaa kesää:

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

Kukka hopeaa, keskustana jaspis