Hyvää mieltä

Väsynyt mutta onnellinen, sellainen on oloni juuri nyt – sen lisäksi, että selkä ja jalat ovat ihan väsyneet ja kipeät.

Vietin menestyksekkään päivän myyden ja esitellen korujani niin vanhoille ystäville kuin uusille tuttavuuksillekin. Päivä oli kaikin puolin onnistunut – korutelineet (niin itse tehdyt kuin ostetutkin) toimivat juuri niin kuin niiden pitikin, myyntipöytä oli hyvännäköinen, ja asiakkaat viihtyivät tapahtumassa – ja kauppakin kävi paremmin kuin hyvin. Onneksi olimme varanneet tarjolle kuumaa kahvia ja teetä – sää oli nimittäin keväisen kolea, tai niin kuin näin kylmässä 7 tuntia värjötelleen myyjän näkökulmasta voisi sanoa, hyytävän kylmä. Mutta raitis ilma oli toisaalta ihan oikeutettua, olihan kyseessä nimenomaan Hyvän mielen Kevättuuletus. Minut on ainakin tuuletettu nyt ihan riittävästi muutamaksi päiväksi, ja olen hyvää mieltä pullollaan :).

Kamera unohtui aamuhässäkässä kotiin, mutta kännykkäkamera tuli pelastajaksi, joten tässä pari kuvaa tämänpäiväisestä myyntipöydästäni. Korutelineet erottuvat valitettavan heikosti, mutta voin kertoa, että ne on modifioitu näppäristä valokuvakehyksistä, jotka tarttuivat mukaan torstain ostoskierrokselta:

Koruja esillä

Taustalla valkoinen tee-se-itse koruteline

Koruja esillä

Uusia korukauloja sekä tee-se-itse koruteline nro. 2

 

Koruja esillä vielä lisää

Rannekoruteline sekä kännykkäkorutelineet á la Ikea

 

 

 

Lintuja ja shoppailua

Sateinen päivä tuli vietettyä vaihteeksi shoppaillessa – kävin nimittäin ensimmäisen kerran oikeana yrittäjänä asioimassa tukkuliikkeessä, ja olen nyt tukkukortin omistaja. Tukusta tarttui mukaan korutelineitä sekä kuvakehyksiä, joista toivottavasti ennen lauantaiaamua tulee korutelineitä. Kun shoppailu noin ylipäätään ei koskaan ole ollut minulle mitenkään vastenmielistä, tukku kaikkine ihanine tuotteineen tuntui oikealta aarreaitalta. Onneksi joukossa oli yksi järkeväkin ihminen hillitsemässä pahimpia ostohimoja :).

Tukun jälkeen matka jatkui Ikeaan, mistä ostin uusia valaisimia myyntipöytiä varten sekä kangasta pöytäliinaksi. Kireän aikataulun ansiota oli, että selvisin kerrankin Ikean houkutuksista ilman ylimääräistä heräteostoskirjahyllyä tai muuta välttämätöntä tavaraa. Mutta lauantaina sitten nähdään, miten uusi varustus toimii käytännössä, ja saanko ne kehykset esittelykuntoon.

Luonto jaksaa aina ilahduttaa minua uusilla asioilla. Eilen lintujen ruokintapaikalle tupsahti upeassa kevätasussaan närhi, ja tänään bongasin pitkästä aikaa pikkutikan. Sitten vielä näin autolla ajellessani komean haukan kaartelemassa peltojen päällä. Kaiken kaikkiaan hyvä lintupäivä!

Keväisten lintukohtaamisten innoittamana syntyi myös tämänpäiväinen koru, ihan yksinkertainen hopeinen riipus:

Hopeinen linturiipus

Olisiko tämä lähinnä punarinta?

 

Kokeilujen tulokset

Kevään parhaita puolia on, että ulkona voi taas puuhastella yhtä ja toista ilman välitöntä jäätymisvaaraa. Tänään oli kevätpäivä parhaimmillaan, ja iltapuhteena tulikin osallistuttua pensasaidan leikkausprojektiin. Selvisin orapihlaja-aidan operoinnista yllättävän vähin piikinpistoin, mikä joko kertoo siitä, että olen vain niin näppärä käsistäni, tai sitten olen vain teeskennellyt osallistuvani työhön – itse tietenkin väitän, että kyse on siitä ensimmäisestä vaihtoehdosta :).

Mutta asiaan. Lupailin pari postausta aikaisemmin, että näytän blogissa jotain, mikä ainakin minua itseäni on innostanut. Sain vihdoinkin otettua valokuvia aiheeseen liittyen, joten kerrottakoon nyt, mistä on kysymys. Nimittäin Vintajin uusista Patina-väreistä. Värit ovat periaatteessa metallimaaleja, mutta niiden värisävyt jäljittelevät luontaisia patinan värejä. Syy, miksi itse olen tuotteesta niin innostunut, on se, että olen aina rakastanut maalaamista, ja aika usein olen kaivannut metalleihin lisää väriä. Kun mahdollisuutta ei ole emalointiin, patinamaalit ovat mielestäni aika hyvä vaihtoehto, ja ainakin tähänastisten kokeilujeni perusteella värit ovat paitsi sävyltään aivan ihania, myös aika tiukasti metallin pinnassa kiinni – mikä tietysti on aika tarpeellinen ominaisuus.

Enemmittä puheitta, tässä kaksi ensimmäistä patinamaalattua koruani, ja lähikuvat maalatuista fokaaleista. Ensimmäisessä korussa riipus on ensin etsattu ja sen jälkeen patinamaalattu, toisessa riipus on piinallisesti sahattu ja sen jälkeen maalattu:

Patinamaalattu lehtikoru

Uutta jadea, jaspisakaattia ja aventuriinia, sekä maalattua kuparia

Patinamaalattu lehtiriipus

Kuparinen lehti/sydän "patinoituna"

Kuparinen patinamaalattu mandalakoru

Kuparia, akaatteja ja patinamaalia

Patinamaalattua kuparia

Vain kaksi kertaa sormeeni sahasin...

 

 

Auringonpaistetta

Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta nyt iltaa kohti aurinko on paljastanut kasvonsa ja kaikki on, oi, niin kovin keväistä ja kaunista. Koivuissa näkyy jo pientä viherrystä, ja lintujen laulukonsertti ulkona on korvia huumaavaa.

Päätin tänään viikon kestäneen korunvalmistusretriittini, ja olo on nyt kaikkensa antanut, mutta kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lauantain Kevättuuletusta varten on tehtynä ihan kiitettävästi koruja, ja sain viikon aikana aika monta inspiraatiota ja ideaa myös jatkoa varten. Samalla totesin, että helmivarastoni ovat paitsi ainaisessa kaaoksessa, myös sen verran pahasti ylitsetursuavat, että koruja saa kyllä vääntää ihan urakalla ennen kuin (ainakaan kovin paljoa) uusia lähtee tilaamaan.

Sormenpäät ovat sen verran hellinä aamullisen korvakorunvalmistussession jäljiltä, että kirjoittamista täytyy jatkaa uusin voimin huomenissa. Tässä kuitenkin pari tämän viikon tuotosta – kuvat jättävät jälleen kerran toivomisen varaa, mutta toisaalta pieni sumeus ei ole pahitteeksi, se kun antaa niin paljon anteeksi.

Korallia, magnesiittia ja laavakiviä

Ei turkoosia, vaikka siltä näyttääkin...

Jadebuddha, new jade -serpentiiniä ja bronsiittia

Kiinalainen jadebuddha hopeaan niitattuna

Aarteiden äärellä

Kerrankin posti toimi huippunopeasti, ja pääsiäisenä ostoskoriin Ameriikoissa ahtamani ostokset tulivat tänään perille. Joukossa on joitakin todellisia aarteita, kuten herkullisen hirmuiset magnesiittipääkallot, jotka pääsevät ainakin allekirjoittaneen korvakoruihin pikimmiten. Toinen ihanuus ovat mystic blue feldspath -helmet, joiden suomenkielisestä nimestä ei ole hajuakaan.

Huomenna ehdin viimeinkin ryhtyä oikeasti koruntekoon, ja tarkoitus on ottaa muutaman päivän spurtti aiheen parissa, ja ihan hyvästä syystäkin. Nimittäin, lauantaina 28.4. järjestän hyvän ystäväni kanssa Hyvän mielen Kevättuuletuksen, jossa tarjolla on Korupaja Hopeakuun korujen lisäksi myös ystäväni Sinikan putiikissaan myymiä sisustustuotteita ja Evelace-alusasuja. Tarkemmat tiedot tapahtumasta löytyvät niin Hopeakuu.fi -sivuston Ajankohtaista-sivulta kuin tapahtuman facebook-sivultakin . Tapahtumaan kannattaa ehdottomasti tulla, sieltä voi tehdä esim. äitienpäivälahjaostoksia tai sitten vain kerätä hyvää mieltä ihan itselleen :).

Odotan vielä yhtä pakettia maailmalta saapuvaksi, ja sen sisällöstä kerron enemmän sitten, kun minulla on näyttää ihan oikeasti, mistä on kyse – itse olen ylettömän innoissani asiasta, se on jotain, mitä olen pitkään kaivannut koruihini liittyen. (Miten niin salamyhkäinen…?) Mutta tästä asiasta sitten myöhemmin lisää :).

Tässä vielä pari kuvaa tämänpäiväisistä aarteista:fokaalihelmiäKiviä ja kiviä vaan

Tämän päivän herkkuja :)

Kevätjumitusta

Kevät keikkuen tulevi, ja allekirjoittaneella on perinteinen kevätjumitus päällä. Tekisi mieli vain katsella mustarastaita, kuunnella linnunlaulua ja nauttia kevätauringosta, kun oikeasti pitäisi tehdä koruja kovalla tohinalla. Ei vaan saa mitään aikaiseksi…

Mitenkään tilannetta ei helpota, että pankkitili on edelleen nollilla, ja tulevat rahat on jo valmiiksi korvamerkitty yrityksen laskuihin. Lohdullista on, että näiden laskujen jälkeen pitäisi vähän helpottaa. Mutta kuka sanoi, että yrityksen perustaminen on hyvä idea?

Mutta jotain hyvääkin: Jossakin matkalla Amerikasta Suomeen on paketti helmiä, joiden mukana myös ne munajahdin palkinnot. Käytin viimeiset liikenevät roposeni helmitilaukseen, mutta tiedän jo valmiiksi, että kun saan paketin käsiini, kaikki rahahuolet unohtuvat ainakin hetkeksi – sen verran ihania aarteita on tulossa :).

Tänäänkään ei ole näytille koruja, vaikka tarkoitus olisi vielä illan mittaan kaivaa polymeerimassat esille ja värkätä jotain pientä ja söpöä. Tässä sen sijaan lähikuva vähän isommasta söpöläisestä, joka on vähän hapan jouduttuaan pesulle iltalenkin jälkeen:

Loulou läheltä

Vanhaneiti iltapesun jälkeen

Munia, munia ja munia…

Meidän perheemme pääsiäisperinteisiin kuuluu ennen kaikkea hyvä ruoka, josta tänäkin vuonna on nautittu oikein urakalla. Mämmiä on tullut taas syötyä koko vuoden tarpeiksi, ja tulipa muutaman vuoden pituinen suklaamunalakkokin katkaistua useamman munan voimin – en pystynyt vastustamaan Hello Kitty -munia, joista sai yllätyksenä ihania pieniä kissanukkeja. Näin ne sieluni silmin rannekorun maskotteina – saa nähdä, kuinka kauan kestää, ennen kuin saan ideani toteutettua :).

Pääsiäismunia on tullut nautittua toisellakin tapaa. Jo useamman vuoden amerikkalainen Lima Beads -helmikauppa on järjestänyt pääsiäisenä suuren pääsiäismunajahdin, jossa sata pääsiäismunaa on kätkettynä firman nettisivuille mielipuolisten helmeilijöiden etsittäväksi. Mitä enemmän munia löytää, sitä parempia palkintoja on luvassa.

Tänä vuonna tehtävä oli selvästi viime vuotista haastavampi, sillä sivut olivat uudistuneet kokonaan jahtia varten. Joka tapauksessa, useamman päivän nettisurffailun tuloksena, onnistuin löytämään vaivaiset 36 munaa, jotka oikeuttivat minut kahteen ilmaiseen helminauhaan ja 15 % alennuskuponkiin. Lisäpalkintona sain pahasti jumiutuneen hartialihaksen, harittavat silmät sekä harha-aistimuksia, joiden ansiosta näen pääsiäismunia vähän joka puolella. Kisa on kaikessa järjettömyydessään aivan hillittömän hauska, joten nuo pienet sivuoireet antaa helposti anteeksi :).

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Keväisiä narsisseja

Aurinkoista pääsiäistä!

 

Hiljaiseloa

Olen viettänyt koko päivän hiljaisudessa, niin kuin kai pitkänä perjantaina
pitääkin. Hiljaisuuteni syyt ovat kylläkin kovin ei-kirkolliset, olen nimittäin taas koiravahtina, ja päivä on kulunut niin minulta kuin koiraltakin torkkuen kotosalla. Lorvikatarrin vakavuutta kuvaa se, että tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu sängyssä kännykällä.

Vähän tuli sentään pidettyä ääntäkin, harjoittelin venäjän kurssin kotiläksyä, kun ei ollut liikaa yleisöä. Läksynä on laulu merikapteenista, jolla ei ole onnea rakkaudessa:

Kapitan

Elämää suomalaismetsissä

Alkuviikko on kulunut kaikenlaisten kiireiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes blogia päivittää. Takatalvi vei mustarastaat pihasta jonnekin suojaisempaan paikkaan ja korvasi ne naakkaparvella. Tänään onneksi näin vähän kevään merkkejäkin, tukkakoskelopariskunta oli saapunut etelänmailta, ja joutsenet koristivat maisemaa pyrstösulillaan. Luontohavaintoja tein vielä lisääkin – metsäkaurislauman näin kahteenkin otteeseen päivän aikana, ja nyt iltasella vielä kolme valkohäntäpeuraakin, talvitauon jälkeen pitkästä aikaa.

Koruosastolla on hiljaista. Tein koruswappiin tarkoitetut korvakorut eilen, mutta unohdin valokuvata ne ennen postitusta, enkä olisi kuvaa muutenkaan vielä voinut näyttää, lähettäjän kun on tarkoitus pysyä salaisena vielä hetken verran. Muuten en ole ehtinyt henkäistäkään helmiin päin :(.

Koska tuoreita korukuvia ei ole näytettäväksi, tässä sen sijaan pari kuvaa lintulaudan vakivieraista:

harakka

Harakka vaahteran oksalla

orava

Orava pähkinäapajalla

Vieroitusoireita

Yrityksen perustamispuuhat kaikkine hankintoineen ovat johtaneet henkilökohtaisen talouteni siihen tilaan, että saan jonkun aikaa miettiä korutarvikkeiden ostamisen sijaan sitä, mistä seuraava ateria raavitaan kasaan, tai miten seuraava vuokra maksetaan. Samaan aikaan tuntuu, että jokaikinen helmikauppa niin Suomessa kuin ulkomaillakin pommittaa minua uusilla tarjouksilla ja ihanilla uutuushelmillä. Tällä viikolla olen saanut huokaista syvään ja laskea sataan useammin kuin kerran, kun olen yrittänyt hillitä ostohimojani. Helmihulluus on vakava sairaus – jokohan sillä on oma diagnoosiluokitus?

Tilannetta ei paranna se, että olen edelleen poissa pajaltani, enkä pääse siis hypistelemään edes niitä varastossa olevia helmiä – joita totta puhuakseni on sen verran paljon, että mitään järjellistä syytä himoita uusia helmiä ei ole löydettävissä. Mutta miten sitä voisi vastustaa kaikkia niitä ihanuuksia, joita kevät on helmikauppoihin tuonut?

Keväästä puheen ollen, näyttää siltä, ettei se aivan vielä ollutkaan valmis näyttäytymään lopullisesti. Ulkona tuiskuttaa lunta kuin parhaaseen talviaikaan, ja jos sillä eilisellä mustarastaalla on  hiukkaakaan järkeä päässään, se on varannut pikalähdön ensimmäiseen etelään lentävään koneeseen.

Tässä vielä pari korukuvaa – näiden kaveriksi tehdyt korvakorut olenkin jo näyttänyt aikaisemmin:

Kuparia ja akaatteja

Kiinalainen riipus kupari-akaattiketjussa

Perhonen

Rannekoru kuparia ja akaatteja perhosmaskotilla