Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.
Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.
Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…
Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:
Kärpäselläkin on tarkoituksensa 🙂
