Lintubongailua

Earth Hour on onnistuneesti takanapäin, ja taas on aika päivittää blogia :).

Tein eilen tuttavuutta painovoiman kanssa, kun onnistuin kaatumaan nenälleni betoniportaissa. Ihmeellistä kyllä, selvisin ilmalennostani pienellä nirhaumalla kämmenessä, yhdellä mustelmalla ja rikkinäisellä takilla – ja tänään ilmenneillä lihaskivuilla. Olen koko talven selvinnyt liukkaista keleistä kaatumatta kertaakaan, joten pitihän sitä kevään kunniaksi edes kerran menettää tasapainonsa.

Eilen tapahtui sentään jotain positiivistakin – näin kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Tänä aamuna taas bongasin sen mustarastaan, jonka kuvittelin pari päivää sitten kuulleeni laulamassa. Raukka istua värjötteli pihapuussa viluisen näköisenä, takatalven yllättämänä. Luulin jo myöhemmin päivällä, että lintu oli lähtenyt takaisin etelään, mutta kuulin tuttua laulantaa iltahämärässä, joten ilmeisesti se on päättänyt sinnitellä vielä hetken.

Korupuolella on vieläkin hiljaista, työvälineet ja korumateriaalit ovat toisessa osoitteessa. Lupasin osallistua koruswappiin, joten pian pitää tarttua taas pihteihin. Tässä kuitenkin pari kuvaa keväisellä perhosteemalla muutaman viikon takaa:

Perhosia

Kupariset perhoset ruusukvartsilla

Perhonen

Kaulakoru kuparia ja ruusukvartsia

 

Paheksuntaa…

Olen pitkin päivää lisäillyt verkkokauppaan koruja, mutta välillä tuntuu, että lisäämättömien korujen keko ei pienene laisinkaan. Työ on harvinaisen puuduttavaa, mutta ilmeisen välttämätöntä, joten pitänee sietää istumalihaksien (lue= takamuksen) puutuminen, jumittavat niskat ja harittavat silmät, ja vain jatkaa.

Sen verran on tullut laiskoteltua, että itsekin paheksun saamattomuuttani. Järki sanoo, että mitä ahkerammin saan valmiit tuotteet lisättyä kauppaan, sitä nopeammin pääsen tekemään sitä, mistä tässä oikeasti on kyse, eli koruja. Lorvikatarri vaan iskee aina välillä, ja tauot tahtovat venyä puoleksi päiväksi :).

Olen tämän viikon poissa pajalta, joten uusia koruja ei valitettavasti ole näyttää. Sen sijaan paheksuva katse Louloulta, joka itse käyttää aina päivänsä äärimmäisen tehokkaasti hyväkseen:

Loulou paheksuu

Ja taas sitä ollaan tulossa sohvalle, vai?

Virtuaalista maailmanvalloitusta :)

Olen onnistuneesti vältellyt erinäisiä sosiaalisen median alueita niiden lyhyen historian ajan, noin niin kuin periaatteesta. Alussa kommentoin kysyjille, että “Ei, en halua liittyä Facebookiin, tapaan ystäviä mieluummin kasvotusten.” Tai “Viljelen mieluummin oikeaa puutarhaa kuin tietokoneversiota.” No joo, tajuatte varmaan pointtini – en siis ole liittynyt Facebookiin painostuksesta ja kyselyistä huolimatta. En ennen tätä päivää…

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi, että kun perustan yrityksen, Korupaja Hopeakuu voi liittyä Facebookiin, mutta minä en. En silloin edes tiennyt, että yritys voi oikeasti perustaa Facebook-sivun omana itsenään, ei siis henkilön nimellä, mutta olihan se mahdollista. Lupaus on nyt täytetty, ja Korupaja Hopeakuulla on ihan oma sivu naamakirjassa.  En vieläkään ole ihan perillä koko systeemistä, ja edelleen olen sitä mieltä, että tapaan ystäviäni mieluummin ihan oikeasti kasvotusten, enkä netin välityksellä, mutta siellä se nyt on, http://www.facebook.com/hopeakuu . Jahka saan verkkokaupan paremmin käyntiin, lupaan järjestää jotain pieniä kampanjoita Facebookissa, joten käykäähän tutustumassa :).

Tänään luulin kuulleeni jo mustarastaan laulavan, ja vaikka taivas on harmaa ja viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, kevättä on rinnassa väkisinkin. Sen kunniaksi tänään kuva Kukka-riipuksesta, joka enteilee tulevaa kesää:

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

 

 

Vihdoinkin valmista

Huh, viikkojen urakka on vihdoinkin (enimmäkseen) ohi, ja Korupaja Hopeakuun nettisivut ovat niin valmiit, kuin ne nyt tältä erää voivat olla. Pientä säätöä pitää tehdä siellä sun täällä, ja verkkokauppaan pitää lisätä tuotteita vaikka kuinka paljon, mutta sivut ovat joka tapauksessa nyt netissä, kaikkien nähtävillä.

Koville on ottanut, mutta ainakin voin ihan ylpeänä sanoa, että sivut ovat sataprosenttisesti itse tehdyt. Eivät ehkä maailman hienostuneimmat sivut, mutta kuitenkin ihan kelvolliset :).

Nyt olo on sen verran voipunut ja niska sen verran jumissa, että korukuvia ei tälle päivälle ole tarjolla. Nostalgisia korukuvia vuosien varrelta löytyy jonkin verran nettisivujen galleriasta, ja lisää laitetaan sitä mukaa, kun niitä löytyy tietokoneen kätköistä.

Tämän päivän kuvana esittelen hopeakuu.fi-sivuston etusivun:

Hopeakuu.fi - etusivu

Työstä se kävi tämäkin, mutta nyt ovat valmiina :)

Nuhanenä

Yhtä varmasti kuin lumen sulaminen, vesisade ja lintujen kisailu tietävät kevään tuloa, siitä kertoo myös allekirjoittaneen perinteinen kevätflunssa. Tänä keväänä taidan päästä vähällä, kun tauti ei ole äitynyt kovin äkäiseksi, mutta työtehoa se laskee joka tapauksessa, tälläkin asteella. Eilinen meni kipeän kurkun kanssa kärvistellessä, ja tänään olen yrittänyt, turhaan, tuijottaa tietokoneen ruutua ja saada jotain tolkkua nettisivuistani tukkoisen pääni kanssa.

Koska edistystä ei ole tapahtunut sen enempää korujen, valokuvauksen kuin nettisivujenkaan kohdalla, liitän tämän päivän tekstiin kuvan, joka saa ainakin minut hyvälle mielelle. Tämä kuva on talvelta, sinitiainen lounaalla:

Sinitiainen ruokintapaikalla

Pähkinärohmu itse teossa.

 

Suunnitelmien muutos

Asiat menevät harvoin niin kuin niiden on suunnitellut menevän, kuten sain taas tänään vaihteeksi huomata. Kuten eilen lupasin ja vannoin, tänään piti olla työntäyteinen päivä valokuvauksen ja verkkokaupan rakentamisen merkeissä. Omassa kalenterissani päivä näytti työskentelyyn ihan sopivalta, mutta kukaan ei ollut muistanut kysyä Louloun, 10 v., mielipidettä asiasta. Olin unohtanut, että lupauduin tänään lapsenvahdiksi :).

Joka kerran, kun asettauduin kameran tai tietokoneen ääreen, meni noin viisi minuuttia, ja viereltäni alkoi kuulua pientä, hiljaista huokailua ja rutinaa. Kun käänsin päätäni, minuun katsoi pari kauneimpia, kosteita silmiä, mitä maa päällään kantaa. “Tule leikkimään”, silmät sanoivat, enkä minä tietenkään hennonnut kieltäytyä.

Eli tässä tämän päivän tulos: tyytyväinen hauva nuolemassa pastakastikepannua – sekä yksi kuva korvakoruista, jonka lasken siihen onnistuneiden kategoriaan:

Vegefärssikastike kelpaa Louloullekin

Loulou ja pastakastikepannu

Kupariset perhosriipukset ja akaattihelmiä

Miksi korvakorujen kuvaaminen on niin vaikeaa?

Vapaapäivä

Morgen, Morgen, nur nicht Heute, sagen alle faulen Leute…Runo, jota isäni on toistanut aina sopivissa asiayhteyksissä koko ei-enää-niin-pienen ikäni. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa: Huomenna, huomenna, vaan ei tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset. Tänään olen itse toistellut lorua päässäni, kun olen koko päivän siirtänyt töitäni huomiselle tietäen, ettei asioiden lykkääminen mitenkään vähennä töiden määrää.

No, suuri osa päivästä meni kyllä shoppaillessa Tampereella, mutta olisihan sitä vielä voinut jotain tehdä kotonakin, mutta ei. Tekosyynä sanottakoon, että flunssa on vihdoinkin saanut minut kiinni, ja olo on ollut (shoppailusta huolimatta) vähän nuutunut koko päivän. Huomenna otan ne valokuvat, vaikka mikä olisi! (Ja taas se hokema alkaa soida päässä: Morgen, morgen…)

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa. Hopeaa ja lasia.

Täydellisyyden tavoittelua

Tänään päivä on kulunut (taas vaihteeksi) valokuvien kanssa tapellessa. Lopputuloksena on noin sata valokuvaa, joihin en ole vieläkään tyytyväinen, sekä jumittunut niska. Niskan vielä kestäisi, mutta ajatus siitä, että korut pitää todennäköisesti kuvata vielä kerran uudelleen, on vaikeampi sietää. Tavoittelen täydellisiä tuotekuvia, mutta valokuvaustaidot eivät riitä, eikä taida riittää laitteistokaan.

Kipeä niska anelee pääsyä tyynylle lepäämään, joten en tänään kirjoita tämän pidempään. Tässä kuitenkin vielä pari tämän päivän otosta:

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia.

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä.

Väriä elämään

Aurinko sulattaa viimeisiä lumia kovaa vauhtia, ja ruohon vihreys vie voiton lumen valkoisesta. Tänään näin kevään ensimmäisen joutsenen, ja telkkäpariskuntakin taisi uiskennella jo järven sulapaikassa. Mieli piristyy väkisinkin, kun kevät etenee isoin harppauksin.

Tänään sain vihdoinkin kaivettua esiin nurkassa pölyttyneen valokuvaustelttani, ja testasin sitä korukuvaukseen. Valo riitti nyt selvästi paremmin kuin aikaisemmissa otoksissa, ja kivien ja lasin värisävyt toistuvat nyt sellaisina kuin ne luonnossakin ovat. Syväterävyys jättää vielä toivomisen varaa, eikä näistäkään kuvista taida vielä olla verkkokaupan tuotekuviksi, sen verran epämääräisiä kuvat ovat. Tänne blogiin uskaltaudun kuitenkin laittamaan pari otosta, ihan vain näiden värien vuoksi :).

Sateenkaaren värejä

Sateenkaaren värejä rannekorussa

Hopeaa ja jaspista(?) Leaf-kaulakorussa

Hopeaa ja jaspista(?) Leaf-kaulakorussa

Luopumisen vaikeus

Käsityöyrittäjän uralla yksi suurista ongelmista on vaikeus luopua tekemistään töistä. Kun korun tekemiseen käyttää omaa luovuuttaan ja materiaaleja, jotka on rakkaudella valikoinut, lopputulos on aina enemmän tai vähemmän itselle tärkeä, ja siihen väkisinkin kiintyy. Joskus tuntuu vaikealta ajatella, ettei enää koskaan pääse näkemään korua, joka omasta mielestä on onnistunut erityisen hyvin.

Ainoa asia, joka tällaisessa tilanteessa lohduttaa, on tieto siitä, että korut ovat päässeet hyvään kotiin, jossa niitä arvostetaan ja rakastetaan, ja ennen kaikkea käytetään, niin kuin korua tuleekin käyttää.

Tänään eräät lempikoruistani päättivät jatkaa elämäänsä ilman äitiään, onnea uudelle omistajalle :)!

Dragonfly-kaulakoru

Kuparia ja jokikiviä Dragonfly-kaulakorussa

Dragonfly-korvakorut

Dragonfly-korvakorut kuparia ja jokikiviä hopeakoukuilla.