Terveisiä sairasvuoteelta

Messuviikonlopun jälkeen koitti karu arki, kun se, mitä ensin luulin pelkäksi väsymykseksi, kehittyikin täysimittaiseksi flunssaksi. Viimeinen viikko on kulunut sairastaessa ja korut ja kaikki niihin liittyvä on jäänyt taka-alalle.

Tänään olo on tuntunut karvan verran paremmalta, vaikka pajalle asti en vielä ole uskaltautunut. Minimaalisen energiapuuskan käytin kuitenkin hyväkseni valokuvaamalla jo valmiina olevia koruja, tällä kertaa ihan oikealla kameralla. Valokuvausurakka on joka tapauksessa hoidettava, jotta verkkokauppa saadaan jossain vaiheessa järjestykseen, joten miksipä ei aloittaa heti? :)

Korujen kuvaaminen on aina yhtä haastavaa, varsinkin, kun joka kerta aloittaessaan joutuu pystyttämään uuden “valokuvausstudion” milloinkin vapaana olevaan talon nurkkaan. Tällä kertaa virittelin valokuvaamon tietokonepöydälle ja totesin heti alkuunsa valaistuksen riittämättömäksi. Sinnikkäästi kuitenkin kuvasin jokusen korun enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin.

Tässä pari tämänpäiväistä valokuvaa kaikkien iloksi. Kuvat ovat uusia, korut vähän vanhempia – joten jos joku näyttää tutulta, siihen on syynsä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

maaria

Maariankämmekän lehdistä inspiraation saanut hopeakääty

Kädentaidoista taiteeseen

Aika on taas vierähtänyt liian nopeasti, ja edellinen blogikirjoitus on jo ehtinyt pölyyntyä netin arkistoissa. Näin kevään koitettua onkin syytä ottaa taas taas näppäimistö kauniisiin käsiin ja kertoa vähän, miten Korupaja Hopeakuulla nykyään menee.

Talvi sujahti ohitse ajatustakin nopeammin, ja erinäisten lämmitys- ja pakkasongelmien takia pajalla työskentely jäi aika vähäiseksi – tarkoitus on ottaa menetettyä aikaa kiinni nyt kesällä. Uusia koruja on toki syntynyt, ja on niitä myytykin, mutta koska onnistuin ennen joulua kadottamaan kamerani laturin, uusia kuvia ei valitettavasti näistä luomuksista ole. Uusi laturi on kuitenkin hankittu, ja jatkossa lupaan olla kameran kanssa vähän ahkerampi.

Kevät alkoi ennen aikojaan, ja sen mukana melkoisen jännittävä, minulle ja Korupaja Hopeakuulle, uusi juttu – olen nimittäin mukana parhaillaan käynnissä olevassa REKRY:n eli Rakentavan Esiintymisen Kulttuuri ry:n taidenäyttelyssä Sastamalassa. Olen harrastanut maalaamista enemmän ja vähemmän vakavasti jo lapsuudesta asti, ja nyt tarjoutui tilaisuus laittaa töitä myös muiden nähtäville. REKRY:n ensimmäinen näyttely on vielä avoinna 29.5. asti klo 10-18 Vammalan vanhalla postilla osoitteessa Puistokatu 11, eli nyt on jo kiire tulla tutustumaan – aikaa on enää kolme päivää!

Kesän myötä, 19.6., avautuu jälleen Korupaja Hopeakuun ja Sinikka Taipaleen yhteinen kesäputiikki Sastamalan Kutalassa. Olen mukana näillä näkymin myös ainakin Jumesniemen maalaismarkkinoilla sekä Häijään markkinoilla. Tarkempia putiikin aukioloaikoja laitan seuraavaan kirjoitukseen, samoin markkinoiden päivämääriä. Tämän viestin lopetan kuitenkin kuvalla maalauksestani, jonka joku onnellinen näyttelyvieras sai omakseen. Haikein mielin katselen nyt kuvaa, omista lapsosistaan on aina yhtä vaikea erota :).

Katse - valkoinen kissa

Akryyli canvaslevylle.

Lintukirjan oppeja

Yksi kevään parhaista puolista ovat muuttolinnut, joita poikkeaa pihaamme säännöllisen epäsäännöllisesti – joka kevät tuntuu, että lajimäärä vain kasvaa. Tämän päivän lintuilmestys oli sen verran erikoinen, että täytyi kaivaa lintukirja esiin ja selvittää, mistä kummajaisesta oli kyse. Tunnustan heti alkuunsa, etten tiennyt Suomen luonnossa esiintyvän noin kirkasvärisiä lintuja.

Ensin tein lajimääritykseni ilman lintukirjaa, ja nimesin otuksen pätevällä äänensävyllä urpiaiseksi. Onneksi paikalla oli muitakin lintuintoilijoita, jotka sillä aikaa, kun hain kameraani, totesivat, että pieleen meni, ja pahasti. Lintu oli nimittäin punavarpunen – ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin tällaisesta linnusta puhuttavan, ja heti se osuu omaan pihaan!

Kerrankin lintu oli sen verran kärsivällinen, että ehdin hakea kameran käsiini, ja vielä napata kuvankin. Ei ehkä ihan luontokuvauksen parhaimmistoa, mutta kuva ihan tunnistettava kuva kuitenkin :):

punavarpunen nurmikolla

Punavarpunen nurmikolla

Jokainen päivä on inspiraatio

Kulunut viikko on tuonut mukanaan monenlaisia huonoja uutisia, ja alakulo on ollut vakituisena seuralaisena. En ole päässyt taaskaan korujen pariin, mutta kaikkien muiden kiireiden ohella olen sentään ehtinyt nauttia kevään kauneudesta, mikä on onneksi vähän lievittänyt masentunutta mielialaa.

Eilen vietin päivän keväisissä askareissa, halkoja tehden. Samalla, kun hitaanpuoleinen klapikone surrutti koivupöllejä halki, minä kiinnitin katseeni puun pintaan, ja siihen, miten kauniita kuvioita ja värisävyjä muodostui puussa kasvaneesta jäkälästä. Halkoja pinotessa taas ehdin ihastella maata peittänyttä sammalta ja sen lumoavia muotoja. Maailma on niin erilainen ja mielenkiintoinen, kun asioita katsoo vähän lähempää.

Tänään inspiroiduin sateesta – mikä sinänsä oli hyvä asia, koska sadetta on päivän aikana riittänyt. Hiljalleen ropisevan sateen keskellä pysähdyin kuuntelemaan lintujen laulua, joka kaikui jotenkin puhtaampana ja sateen kirkastamana. Luonnon väritkin, varsinkin kevään vihreys, loistivat aivan erilaisina kuin aurinkoisena päivänä. Sateen tuoksu rentoutti ja virkisti. Kaiken kaikkiaan, mieli täyttyi uusista ideoista ja tuntemuksista.

Kamerakin oli pakko kaivaa esiin, niin kiehtovaa luonnossa on juuri nyt:

Inspiraation lähteitä

Sammalta, koivun oksa, kivikukkia ja jouluruusun kukinto - näistä on hyvä ideoida uutta

Kassavajeen kourissa

Taas kerran olen elänyt yli varojeni – kuinkahan kauan sitä kestää, ennen kuin opin? Tili on nollilla, enkä pysty ostamaan tarvitsemiani korutarvikkeita, saati sitten niitä, joita en oikeasti tarvitse, mutta silti haluan…:(

Rahapula vetää aina mielen alakuloiseksi, mutta aurinkoinen ilma ja onnistuneet lintubongailut pelastivat tilanteen, ja mieliala jäi plussan puolelle (toisin kuin pankkitilini). Päivään mahtui kaksikin lintulajia, jotka minä lasken harvinaisuuksiksi – lähinnä sillä perusteella, että meidän pihassamme näitä ei joka päivä näe. Ensimmäinen oli nokkavarpunen, jota ensin luulin punatulkuksi ja sitten varpuseksi – kunnes kiikarit löytyivät ja totesin, ettei kyseessä ollut kumpainenkaan. Nokkavarpunen pääsi karkaamaan ennen kuin ehdin siepata kameran esiin, mutta päivän toinen erikoisuus, pikkutikka, sattui paikalle juuri sopivasti kuvattavaksi. Harmillista kyllä, putki ja kuvaustaidot pettivät taas kerran, mutta kai tuon tuosta linnuksi tunnistaa. Toisena kuvana yksi vakivieraistamme, naakka – joka suostui poseeraamaan ihan kunnolla :).

Ja vielä ennen kuvia selitys sille, miksi näitä lintuja tunkee blogiini harva se päivä. Suunnitelmissa on (kunhan kassavaje korjaantuu) toteuttaa eri lintulajien inspiroima korusarja, ja olen viime aikoina kiinnittänyt lintuihin tästä syystä ehkä hiukan tavallista enemmän huomiota. Katsotaan sitten, kuinka asia etenee…

Mutta nyt, taas kerran, tipuja:

pikkutikka pihassa

Pikkutikka ruokailemassa

naakka

Naakka pihakeinussa

 

Villipulusta vähäsen…

Vai oliko se västäräkistä? Joka tapauksessa, olen tänään nähnyt molempia, niin västäräkkejä kuin villipulujakin. Selvennyksenä kerrottakoon, että villipulu on siis kesykyyhkyn vastakohta, eli näillä leveysasteilla sepelkyyhky :).

Näin siis tänään kevään ensimmäiset västäräkit, molemmat tosin autosta – meidän pihaamme ne eivät vielä ole uskaltautuneet. Mikään ei kerro kevään tulosta yhtä varmasti kuin västäräkin keikkuva pyrstö (paitsi ehkä vappu, joka sekin osui sopivasti tälle päivälle).

Korujen osalta viime päivät ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä, lauantain jälkeen on tehnyt mieli vain lorvailla ja ladata akkuja, eikä uusia koruja siis ole syntynyt. Ideoita olisi kyllä pään täydeltä, joten pikapuoliin pitää taas tarttua työkaluihin…

Mutta tämän jokseenkin hajanaisen sepustuksen päätteeksi, tässä on meidän oma pihavillipulumme, joka on ilmeisen viehtynyt auringonkukansiemeniin:

sepelkyyhky ruokintapaikalla

Villipulu, tai siis sepelkyyhky, pihamaalla

Elämää suomalaismetsissä

Alkuviikko on kulunut kaikenlaisten kiireiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes blogia päivittää. Takatalvi vei mustarastaat pihasta jonnekin suojaisempaan paikkaan ja korvasi ne naakkaparvella. Tänään onneksi näin vähän kevään merkkejäkin, tukkakoskelopariskunta oli saapunut etelänmailta, ja joutsenet koristivat maisemaa pyrstösulillaan. Luontohavaintoja tein vielä lisääkin – metsäkaurislauman näin kahteenkin otteeseen päivän aikana, ja nyt iltasella vielä kolme valkohäntäpeuraakin, talvitauon jälkeen pitkästä aikaa.

Koruosastolla on hiljaista. Tein koruswappiin tarkoitetut korvakorut eilen, mutta unohdin valokuvata ne ennen postitusta, enkä olisi kuvaa muutenkaan vielä voinut näyttää, lähettäjän kun on tarkoitus pysyä salaisena vielä hetken verran. Muuten en ole ehtinyt henkäistäkään helmiin päin :(.

Koska tuoreita korukuvia ei ole näytettäväksi, tässä sen sijaan pari kuvaa lintulaudan vakivieraista:

harakka

Harakka vaahteran oksalla

orava

Orava pähkinäapajalla

Nuhanenä

Yhtä varmasti kuin lumen sulaminen, vesisade ja lintujen kisailu tietävät kevään tuloa, siitä kertoo myös allekirjoittaneen perinteinen kevätflunssa. Tänä keväänä taidan päästä vähällä, kun tauti ei ole äitynyt kovin äkäiseksi, mutta työtehoa se laskee joka tapauksessa, tälläkin asteella. Eilinen meni kipeän kurkun kanssa kärvistellessä, ja tänään olen yrittänyt, turhaan, tuijottaa tietokoneen ruutua ja saada jotain tolkkua nettisivuistani tukkoisen pääni kanssa.

Koska edistystä ei ole tapahtunut sen enempää korujen, valokuvauksen kuin nettisivujenkaan kohdalla, liitän tämän päivän tekstiin kuvan, joka saa ainakin minut hyvälle mielelle. Tämä kuva on talvelta, sinitiainen lounaalla:

Sinitiainen ruokintapaikalla

Pähkinärohmu itse teossa.

 

Suunnitelmien muutos

Asiat menevät harvoin niin kuin niiden on suunnitellut menevän, kuten sain taas tänään vaihteeksi huomata. Kuten eilen lupasin ja vannoin, tänään piti olla työntäyteinen päivä valokuvauksen ja verkkokaupan rakentamisen merkeissä. Omassa kalenterissani päivä näytti työskentelyyn ihan sopivalta, mutta kukaan ei ollut muistanut kysyä Louloun, 10 v., mielipidettä asiasta. Olin unohtanut, että lupauduin tänään lapsenvahdiksi :).

Joka kerran, kun asettauduin kameran tai tietokoneen ääreen, meni noin viisi minuuttia, ja viereltäni alkoi kuulua pientä, hiljaista huokailua ja rutinaa. Kun käänsin päätäni, minuun katsoi pari kauneimpia, kosteita silmiä, mitä maa päällään kantaa. “Tule leikkimään”, silmät sanoivat, enkä minä tietenkään hennonnut kieltäytyä.

Eli tässä tämän päivän tulos: tyytyväinen hauva nuolemassa pastakastikepannua – sekä yksi kuva korvakoruista, jonka lasken siihen onnistuneiden kategoriaan:

Vegefärssikastike kelpaa Louloullekin

Loulou ja pastakastikepannu

Kupariset perhosriipukset ja akaattihelmiä

Miksi korvakorujen kuvaaminen on niin vaikeaa?

Vapaapäivä

Morgen, Morgen, nur nicht Heute, sagen alle faulen Leute…Runo, jota isäni on toistanut aina sopivissa asiayhteyksissä koko ei-enää-niin-pienen ikäni. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa: Huomenna, huomenna, vaan ei tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset. Tänään olen itse toistellut lorua päässäni, kun olen koko päivän siirtänyt töitäni huomiselle tietäen, ettei asioiden lykkääminen mitenkään vähennä töiden määrää.

No, suuri osa päivästä meni kyllä shoppaillessa Tampereella, mutta olisihan sitä vielä voinut jotain tehdä kotonakin, mutta ei. Tekosyynä sanottakoon, että flunssa on vihdoinkin saanut minut kiinni, ja olo on ollut (shoppailusta huolimatta) vähän nuutunut koko päivän. Huomenna otan ne valokuvat, vaikka mikä olisi! (Ja taas se hokema alkaa soida päässä: Morgen, morgen…)

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa. Hopeaa ja lasia.