Taideterapointia

Kulunut viikko on ollut raskasta aikaa, jota huoli perheenjäsenen terveydestä on varjostanut. Minun tapani reagoida tällaiseen huoleen on vetäytyä itseeni ja murehtia – ja sitä on tullut tehtyä vähän liiankin kanssa – siinä määrin, että korujen tekemisestä ei ole tullut mitään. Huoli ei ole vieläkään täysin väistynyt, mutta ehkä jotain auringonpilkahduksia on näköpiirissä. Elämä voittaa!

Erään viisaan ihmisen neuvosta olen yrittänyt hukuttaa huoleni mustepulloon, tai tarkemmin ottaen, piirtää ne paperille musteen ja kynän avulla. Mitään loisteliasta taideteosta ei näinä päivinä ole syntynyt, mutta sain ainakin muutaman kyyneleen siirrettyä allaolevaan kuvaan. Tänään ajattelin taas tarttua piirustusvälineisiini. Jos edelliseen kuvaan piirsin murheeni, ehkä tämänkertaiseen paperiin piirtyy hitunen toivoa.

Siirsin huoleni paperille.

Siirsin huoleni paperille.

Säävaihteluita

Tällaisena aurinkoisena talvipäivänä sitä on helppo uskoa, ettei maailmassa ole sen enempää surua kuin huoltakaan. Sitä haluaa vain nauttia kevättalven pakkasen purevuudesta, huurteisista puista ja auringonsäteistä, jotka saavat sinut siristelemään silmiään. Samaan aikaan voi haaveilla keväästä ja siitä ensimmäisestä kevätpäivästä, kun voi tuntea nenässään mullan tuoksun ja kuunnella mustarastaan laulua – kevät on sentään aivan nurkan takana.

Joskus auringon eteen kuitenkin tulee pilviä. Minun aurinkoista talvipäivääni on varjostanut suuri huoli rakkaan lähimmäisen voinnista. Parhaillaan tätä kirjoittaessani odotan kuulumisia sairaalasta. Kun perheenjäsen sairastuu, sitä jotenkin joutuu toiseen todellisuuteen, jossa ei ole auringonpaistetta, lumessa leikkiviä lapsia tai naurua. Jotenkin sivusilmällä voi havaita iloisiakin asioita, mutta niitä ei oikeasti tunne. Oma maailma on pysähtynyt odottamaan.

Toivon, että huomenna on aurinkoinen talvipäivä kuten tänäänkin, mutta ilman varjoja. Ja ehkä pian sää muuttuu ja pieni, lämmin kevätsade tulee ja sulattaa lumen. Ja sitten voin yhdessä koko perheen kanssa lähteä ulos nauttimaan siitä keväisestä tuoksusta, jota juuri nyt niin kovasti kaipaan.

Ehkä tämä pieni sadepilvi on juuri se, joka tuo kevään tullessaan:

Hopeista pilviriipusta koristavat kristallihelmet.

Hopeista pilviriipusta koristavat kristallihelmet.

Onnea ja pitkää ikää!

Näinä päivinä Korupaja Hopeakuu viettää neljättä syntymäpäiväänsä, yritys näki päivänvalon ensi kertaa keväällä 2012. Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kalastella onnitteluja, vaan puhua vähän symboliikasta ja korujeni merkityksistä otsikkoon liittyvän pienen aasinsillan kautta. Korunhan voi aina nähdä vain kauniina esineenä ilman syvällisempää merkitystä, mutta jokaisella valmistamallani korulla on myös oma syntytarinansa, joskus hyvinkin yksinkertainen, joskus taas vähän monimutkaisempi – mutta tyhjästä nämä ideat eivät synny.

Ensimmäisen kuvan koru on sammakkoaiheinen kääty. Kimmokkeen sammakkokoruun sain alun perin eräältä asiakkaalta, joka kyseli sammakoiden perään. Tartuin aiheeseen, joka sopikin koruun mainiosti moniin sammakoihin liittyvien uskomusten kautta.

Muun muassa Kiinassa ja Japanissa sammakoiden uskotaan tuovan onnea, menestystä ja vaurautta. Muinaisessa Egyptissä sammakkopäinen jumalatar toi onnea synnytykseen. Kelttiläisessä perinteessä sammakko symboloi parantumista. Koska sammakot ilmestyvät luontoon aina keväällä talven väistyttyä, niiden on myös katsottu kuvastavan uusia alkuja. Ja sitten on vielä se sammakko, joka suudelman saatuaan muuttuu prinssiksi!

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Hopeinen sammakkokääty vihreillä jadehelmillä

Entäs sitten se pitkä ikä, jota myös toivottelin otsikossa? Toinen koru, josta tänään kerron, on pieni neidonhiuspuun eli ginkgon lehteä esittävä hopeinen riipus. Itseäni neidonhiuspuun lehden muoto on kiehtonut jo pitkään. Lontoon matkalla kadulla kävellessäni eteeni leijaili puusta irronnut neidonhiuspuun lehti, ja kun nostin sen käteeni, havaitsin tuon kuvassa niin herkältä näyttävän lehden yllättävän kestävän tuntuiseksi. Ja kestävyys onkin se, mikä ginkgossa on niin merkittävää. Puu itsessään tunnetaan elävänä fossiilina, ja sen on havaittu olevan erittäin kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Äärimmäinen esimerkki puun kestävyydestä on vuodelta 1945 Hiroshiman pommituksesta: Kaiken tuhon ja kuoleman keskellä kaupungin neidonhiuspuut selvisivät atomipommin jäljiltä ja elpyivät täysin.

Onko siis ihme, että ginkgo symboloi vahvuutta, kestävyyttä ja pitkää ikää? Se on myös rauhan ja toivon symboli ja tärkeä kasvi niin buddhalaisuudessa kuin kungfutselaisuudessakin. Se on nähty myös maailman kaksijakoisuuden, miehen ja naisen, yinin ja yangin, symbolina. Onpa ginkgoa ylistetty myös runoudessakin: Goethe kirjoitti aikanaan runon rakastetulleen käyttäen neidonhiuspuun lehden kaksijakoisuutta symbolina kahden väliselle ystävyydelle.

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Neidonhiuspuun lehteä esittävä hopeinen riipus

Tässä olivat siis tarinat kahden korun takaa. Vaikka symboliikka on koruissa voimakkaasti läsnä, jokaiselle kantajalleen korulla on tietenkin se oma, henkilökohtainen merkitys, joka voi olla jotain ihan muuta kuin se, mitä minä korun valmistajana olen ajatellut. Ja juuri niin sen tuleekin olla.

Lähteet:

http://www.ehow.com/about_6521458_symbolic-meaning-ginkgo-tree.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neidonhiuspuu

Good Luck Frog

Terveisiä sairasvuoteelta

Messuviikonlopun jälkeen koitti karu arki, kun se, mitä ensin luulin pelkäksi väsymykseksi, kehittyikin täysimittaiseksi flunssaksi. Viimeinen viikko on kulunut sairastaessa ja korut ja kaikki niihin liittyvä on jäänyt taka-alalle.

Tänään olo on tuntunut karvan verran paremmalta, vaikka pajalle asti en vielä ole uskaltautunut. Minimaalisen energiapuuskan käytin kuitenkin hyväkseni valokuvaamalla jo valmiina olevia koruja, tällä kertaa ihan oikealla kameralla. Valokuvausurakka on joka tapauksessa hoidettava, jotta verkkokauppa saadaan jossain vaiheessa järjestykseen, joten miksipä ei aloittaa heti? :)

Korujen kuvaaminen on aina yhtä haastavaa, varsinkin, kun joka kerta aloittaessaan joutuu pystyttämään uuden “valokuvausstudion” milloinkin vapaana olevaan talon nurkkaan. Tällä kertaa virittelin valokuvaamon tietokonepöydälle ja totesin heti alkuunsa valaistuksen riittämättömäksi. Sinnikkäästi kuitenkin kuvasin jokusen korun enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin.

Tässä pari tämänpäiväistä valokuvaa kaikkien iloksi. Kuvat ovat uusia, korut vähän vanhempia – joten jos joku näyttää tutulta, siihen on syynsä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Hopeinen ristiriipus kuparisella sydämellä.

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

Rannekoru hopeaa, amatsoniittia ja lumikvartsia

maaria

Maariankämmekän lehdistä inspiraation saanut hopeakääty

Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin.

Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan ja määrätietoisen asenteen ansiosta (ja vähän ehkä ilmojen lämpenemisenkin ansiosta), ovi suvaitsi aueta nyt helmikuulla, ja siitä lähtien on pitänyt kiirettä, kun olen valmistautunut ensi viikonlopun Ystävänpäivämessuja varten. Messut järjestää Sastamalan kaupunki Kiikoisten Toukolan koululla lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.2.2016 klo 11-16 molempina päivinä. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat ostoksille ja muuten vaan tutustumaan!

Kevään tullen Korupaja Hopeakuu löytyy myös maaliskuussa Naistenpäivänmessuilta Stormin Monitoimitalolta Sastamalassa, 11.3. klo 18 alkaen, tervetuloa sinnekin! Ja lähempänä ajankohtaa informoin lisää, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että otan tänäkin vuonna osaa Pirkanmaan taidesuunnistukseen huhtikuun 23.-24. päivä, jolloin pajan ovet aukeavat yleisölle.

Nettisivuillakin tapahtuu, tosin äärimmäisen hitaasti: Uusi päivitetty nettikauppa on työn alla, ja toivottavasti saan sen auki ja julkiseksi kevään aikana. Uuden nettikaupan mukana tulee mm. joukko uusia maksutapoja, joiden avulla tuotteiden tilaaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ja omalta osaltani kaupan ylläpitäminen tulee olemaan helpompaa.

Nyt kuitenkin on aika siirtyä takaisin korupajan työpöydän ääreen. Tässä pari viimeaikaista tuotosta – nämä on jo esitelty Facebookissa, mutta laitan ne nyt tännekin. Kuvat ovat kehnonpuoleisia, koska järjestelmäkamera ei ehtinyt mukaan leikkiin, mutta kyllä näistä nyt ehkä kuitenkin jotain selvää saa :D.

ocean

Kaulakoru kuparia, onyksia ja helmiäistä.

amaryllis

Inspiraationsa amarylliksen kukasta saanut hopeariipus.

 

Hyvästit mummulle

Olette ehkä ihmetelleet, miksi Korupaja Hopeakuu on ollut niin hiljaa jo pidemmän aikaa kuluneena keväänä ja kesänä. Syynä on se, että mummuni kunto, joka oli jo jonkun aikaa heikentynyt, alkoi olla sitä tasoa, että oli selvää, että elinpäiviä ei enää ollut monta jäljellä. Näinä viimeisinä viikkoina tuntui tärkeältä olla rakkaan perheenjäsenen lähellä niin paljon kuin mahdollista – ja samalla jättää korutyöt vähän vähemmälle. Kun mummu sitten 8.6. nukkui pois, saatoin ainakin olla levollinen sen suhteen, että olin ollut läsnä.

Vaikka mummun poislähtö oli ilmeistä ja odotettavissa, ovat nämä kuolemaa seuranneet viikot olleet meille vaikeita. Olo tuntuu tyhjältä ja muistot mummusta katkaisevat muun ajatustoiminnan monta kertaa päivässä. Takaisin iloon ja arjen rytmiin löytäminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika ryhdistäytyä – uskon, että töihin ryhtymällä se ilokin löytyy pikkuhiljaa. Huomenna on tämän kesän putiikkikauden ensimmäinen päivä, jolloin Korupaja Hopeakuu löytyy jälleen Kutalasta klo 18-20. Sunnuntaina taasen on avoimien ovien päivä korupajalla Hahmajärventie 275:ssä klo 11-17. Tervetuloa molempiin tapahtumiin! Lisäksi muistutan taidenäyttelystäni Mouhijärven kirjastossa 19.7. asti. Näyttelyn nimi on Kipukohtia. ja se koostuu maalauksista ja kirjoittamistani runoista.

Näyttelystä

Näyttelystä

 

Kompassit esiin!

Taas on aika kiitänyt eteenpäin ilman uusia blogikirjoituksia, mutta nyt on tarkoituksena korjata asia. Alkuvuosi on Korupaja Hopeakuulla ollut hiljaiseloa, lähinnä siitä syystä, että ns. siviilielämä on vienyt liikaa aikaa korunteolta. Nyt kuitenkin on kevät, kohta melkein kesä, ja Hopeakuulla alkaa taas aktiivisempi kausi.

Kevät polkaistaan kunnolla käyntiin ensi viikonloppuna (18.-19.4.), kun Pirkanmaan Taidesuunnistus 2015 “kisataan” ympäri maakuntaa. Korupaja Hopeakuu on ensimmäistä kertaa mukana suunnistuskohteena, ja samalla on myös ensimmäinen kerta, kun pajan ovet aukeavat yleisölle ylipäätään. Tapahtumassa on mukana yhteensä 116 kohdetta, joissa taiteilijat ja käsityöläiset esittelevät omia työpajojaan, ateljeitaan ja tietysti teoksiaan. Korupaja Hopeakuu on suunnistuskohde numero 67, ja löytyy osoitteesta Hahmajärventie 275, Sastamala. Suunnistuskohteet ovat avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja ainakin täällä Korupajalla tarjolla on taide-elämysten lisäksi myös kahvia, teetä ja jotain makeaa :). Tervetuloa siis kaikki, tutustumaan koruntekoon ja miksei myös tekemään ostoksia!

Suunnistusviikonlopun lähestyessä Korupajalla on paitsi lakaistu pois hämähäkin seittejä ja hopeapölyä, myös ripustettu tauluja ja tietenkin tehty koruja. Allaolevassa kuvakoosteessa näkyvät paitsi pari viimeisintä kaulakorua, toinen kuparia ja toinen hopeaa, myös korupajan tärkeimmän työpisteen tärkeimmät työkalut – eli kultasepän saha ja suti, jolla sahanpurut lakaistaan talteen:

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

Uusimmat korutuotokset sekä pala korupajan arkea.

 

Joulunodotusta

Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut noin sata vuotta, mikä on kyllä enemmän kuin noloa! Syksy pääsi karkaamaan käsistä ensin keittiöremontin ja sitten kattoremontin muodossa, ja ennen kuin huomasinkaan, oli aika joulukiireiden ja touhotuksen. Menin heikkona hetkenä ilmoittautumaan Verkarannan Joulutorille kahdeksi joulua edeltäväksi viikonlopuksi, ja sillä tiellä sitä nyt ollaan :D.

Ensimmäinen viikonloppu on nyt onnellisesti takanapäin, ja vasta nyt ehdin kirjoittaa blogiin kokemuksistani. En ole aikaisemmin vieraillutkaan Verkarannassa, joten kaikki oli minulle ihmeellistä ja uutta, kun perjantaiaamuna saavuin paikalle tavaroideni kanssa. Tämä on ehkä minun urani “eniten vakavastiotettava” myyntitapahtuma jo siitä syystä, että tori kestää yhteensä kuusi päivää, mutta myös siinä mielessä, etten ole aikaisemmin uskaltanut tuotosteni kanssa Tampereen hulinaan. Mutta hyvinhän se on mennyt, olen saanut vain rakentavaa ja positiivista palautetta asiakkailtani, ja päässyt jutustelemaan myös muiden käsityöläisten kanssa. Ja siinä sivussa, kuin itsestään, kauppojakin on syntynyt.

Olen joutunut jättämään haikeat jäähyväiset useille sellaisille koruille, jotka ovat odottaneet sitä juuri oikeaa omistajaa pitkänkin aikaa. Nyt kun juuri oikea omistaja ja se juuri oikea koru kohtasivat, oli ilo nähdä, kuinka hyvälle mielelle asiakas tuli, ja siinä samassa oma suruni viimeisestä kohtaamisesta korun kanssa haihtui. Onnea korut, uusiin koteihinne!

Huomenna alkaa ankara aherrus ja ideointi uusien korujen synnyttämiseksi ensi viikon Joulutoripäiviä varten. Nyt on kuitenkin vielä hetki aikaa muistella menneitä ja näyttää, miltä myyntipöytäni näytti ennen torin alkua. Tässä siis kuva Verkarannan myyntipöydästäni:

myyntipöytä

Myyntipöytä Verkarannassa

Tervetuloa Verkarannan Joulutorille taas ensi perjantaina 19.12. klo 10-18, sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17. Uusia tuotteita on luvassa mahdollisimman paljon :).

Projekteja siellä, projekteja täällä…

Jos edellisen kirjoitelmani aiheena oli kiire, niin voisin jatkaa samalla teemalla myös tällä viikolla. Erona edelliseen on, että nyt kiireet ovat olleet itseaiheutettuja – en voi syyttää ketään enkä mitään muuta kuin itseäni :). Kaikki alkoi rikkoutuneesta astianpesukoneesta, ja sen korvaamisesta syntynyt projekti on tällä hetkellä paisunut pienimuotoiseksi tee-se-itse-keittiöremontiksi uusine kaappeineen ja lattioineen. Ja kuten remontissa aina tahtoo käydä, homma on laajentunut…

Olen laiminlyönyt puutarhaani täydellisesti kevään ja kesän ajan, ja tässä vaiheessa vuodenkiertoa on se tilanne, että pihan voi pelastaa enää viikatteella tai trimmerillä. Keittiöremontin takia en ole ehtinyt vielä tarttua kumpaankaan, mutta sain sen verran aikaiseksi, että kartoitin pihan kasvillisuutta yhden aurinkoisen päivän aikana. Piha on rakentunut nykyiseen muotoonsa vuosikymmenien aikana, ja lähivuosina sitä on laiminlyöty niin minun kuin edellistenkin asukkaiden toimesta. Niinpä lupiinien, nokkosten ja karhunputkien joukosta löytyi monia yllätyksiä ja aarteita, kuten 5 eri ruusulaji(kett?)a, mahdollinen päärynäpuu ja karviaispensaita.

Viime perjantaina saatiin vihdoinkin, kaikkien kiireiden keskellä, putiikkikesä käyntiin myös Korupaja Hopeakuun osalta, ja jatkoa seuraa tulevina perjantaina aina elokuun 8. päivään asti. Jollet vielä ole käynyt tutustumassa putiikkiin, nyt kannattaa pistäytyä – tarjolla on korujen lisäksi myös laadukkaita Evelace-alusasuja niin naisille kuin miehillekin, kaikki tarjoiltuna viehättävässä maalaismaisemassa (Kutalantie 469, Sastamala).

Uusia koruja ei valitettavasti ole tällä viikolla näytettäväksi asti, mutta sen sijaan muutama Google+:n filtteröimä kuva pihastani ja putiikin pihasta:

kukkia2

Lupiinitkin ovat kauniita tähän aikaan vuodesta

Kukkia kotipihalla

Päivänkakkaroita ja harakankelloja

Lehmä halusi tehdä tuttavuutta

Lehmä halusi tehdä tuttavuutta