Omaa aikaa

Aikataulut ja kiire ovat olleet tämän viikon teemoina, kun olen yrittänyt yhdistää arkea ja työntekoa, ja vielä saada aikaan jotain järkevää. Pikkuhiljaa olisi ehkä aika uskoa, että aikataulujaan ei kannata suunnitella liian tiukoiksi ja tarkoiksi, tai käy vain huonosti – aina kuitenkin tulee jotain ylimääräistä, ja sitten kaikilla suunnitelmilla saakin heittää vesilintua. Niin kävi nytkin, kun yksityiselämän vaatimukset ajoivat työelämän tarpeiden ohitse, ja ensimmäinen putiikkivierailu jäi väliin.

Luovan työn isoin ongelma on mielestäni siinä, että se vaatii aikaa. Ainakaan itselleni ei ole helppoa hypätä vähemmän luovasta puuhastelusta suoraan luovan työn pariin, koruja suunnittelemaan ja tekemään tai vaikkapa maalaamaan. Tarvitsen väliin hetken puskuriaikaa, jolloin voin siirtyä siitä arkimielentilasta toisiin sfääreihin. En tiedä, onko muilla tätä ongelmaa, mutta minulla on. Jos aloitan luomisprosessin, kaikki ulkopuoliset häiriötekijät tavallaan katkaisevat ajatuksen, ja joudun aloittamaan, jos en nyt aivan alusta, niin ainakin melkein. Kaikenlainen hässäkkä on ainakin minulle varma luovuuden tappaja. Tarvitsen siis omaa aikaa ajatusteni ja ideoitteni keskellä, ja jotain hienoa saattaa syntyä. Oman ajan hankkiminen on vain välillä kovin vaikeaa.

Tänään on onneksi juhannusaatto, johon kiire ja aikataulut eivät sovi mitenkään. Vietän juhannusta tänä vuonna “kaupungissa”, joten voin ainakin tämän vuorokauden verran vain ladata akkuja ja rentoutua, syödä hyvin ja poimia kukkia tyynyn alle. Olen kieltänyt itseltäni kaikenlaisen aivotyön tämän päivän osalta, toivottavasti päätös pitää. Ensi viikolla on sitten taas aikataulutaistelujen vuoro, ja toivottavasti sitä omaakin aikaa löytyy.

Tässä vielä kuva viimeisimmästä tekeleestäni, joka kuvan puutteista huolimatta on luonnossa ihan mukavannäköinen hopeariipus. Hyvää juhannusta kaikille!

hertta-riipus

Hopeinen riipus

 

 

Kädentaidoista taiteeseen

Aika on taas vierähtänyt liian nopeasti, ja edellinen blogikirjoitus on jo ehtinyt pölyyntyä netin arkistoissa. Näin kevään koitettua onkin syytä ottaa taas taas näppäimistö kauniisiin käsiin ja kertoa vähän, miten Korupaja Hopeakuulla nykyään menee.

Talvi sujahti ohitse ajatustakin nopeammin, ja erinäisten lämmitys- ja pakkasongelmien takia pajalla työskentely jäi aika vähäiseksi – tarkoitus on ottaa menetettyä aikaa kiinni nyt kesällä. Uusia koruja on toki syntynyt, ja on niitä myytykin, mutta koska onnistuin ennen joulua kadottamaan kamerani laturin, uusia kuvia ei valitettavasti näistä luomuksista ole. Uusi laturi on kuitenkin hankittu, ja jatkossa lupaan olla kameran kanssa vähän ahkerampi.

Kevät alkoi ennen aikojaan, ja sen mukana melkoisen jännittävä, minulle ja Korupaja Hopeakuulle, uusi juttu – olen nimittäin mukana parhaillaan käynnissä olevassa REKRY:n eli Rakentavan Esiintymisen Kulttuuri ry:n taidenäyttelyssä Sastamalassa. Olen harrastanut maalaamista enemmän ja vähemmän vakavasti jo lapsuudesta asti, ja nyt tarjoutui tilaisuus laittaa töitä myös muiden nähtäville. REKRY:n ensimmäinen näyttely on vielä avoinna 29.5. asti klo 10-18 Vammalan vanhalla postilla osoitteessa Puistokatu 11, eli nyt on jo kiire tulla tutustumaan – aikaa on enää kolme päivää!

Kesän myötä, 19.6., avautuu jälleen Korupaja Hopeakuun ja Sinikka Taipaleen yhteinen kesäputiikki Sastamalan Kutalassa. Olen mukana näillä näkymin myös ainakin Jumesniemen maalaismarkkinoilla sekä Häijään markkinoilla. Tarkempia putiikin aukioloaikoja laitan seuraavaan kirjoitukseen, samoin markkinoiden päivämääriä. Tämän viestin lopetan kuitenkin kuvalla maalauksestani, jonka joku onnellinen näyttelyvieras sai omakseen. Haikein mielin katselen nyt kuvaa, omista lapsosistaan on aina yhtä vaikea erota :).

Katse - valkoinen kissa

Akryyli canvaslevylle.

Kukkia ja mehiläisiä

Mitä olisi kesä ilman kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja ötököitä? Äkkiseltään ajatellen joidenkin ötököiden puuttuminen maan kamaralta voisi tuntua hyvältäkin idealta, mutta kyllä hyttysilläkin on oma ekologinen lokeronsa täytettävänä. Jos hyttysiä ei olisi, mitä västäräkit pyydystäisivät poikasilleen? Ja ilman pölyttäjähyönteisiä jäisivät omena- ja marjasadot saamatta.

Putiikkipäivinä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, ja viime perjantaina pääsin juttelemaan mehiläistarhaajan kanssa. Taas kerran sain kuulla, miten herkkä luonnon tasapaino loppujen lopuksi on: Mehiläisillä on ollut vaikea kesä, kun kaikki kukat päättivät alkukesän helteiden ansiosta kukkia yhtäaikaa, ja nyt loppukesästä, kun mehiläiset olisivat valmiita tositoimiin, ei kuki enää mikään. Mehiläiset näkevät siis nälkää, ja hunajasato jää pieneksi :(.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni mehiläisen kohdatessani on paeta mahdollisimman kauas, haluan silti omalta osaltani auttaa pörriäisiä niiden aherruksessa – joka kevät kylvän kukkia pihamaalle houkutellakseni niin perhosia kuin mehiläisiäkin. Kukista on iloa tietenkin ihan itsessäänkin, mutta kyllä aurinkoiseen iltapäivään kuuluu se pieni surina, joka kuuluu kukkakedolta…

Mehiläisistä inspiroituneena syntyi koru, joka on kuin puhdasta hunajaa. Hopean lisäksi koru koostuukin hunajajadesta sekä sitruunakvartsista:

mehiläinen ja hunajaa

kärpänen päivänkakkaralla

Kärpäselläkin on tarkoituksensa :)

 

Markkinoille matka käy…

Jumesniemen maalaismarkkinat tulivat ja menivät menestyksekkäästi. Aurinkoista sunnuntaipäivää viettämässä oli valtaisa joukko innoikkaita ja hyväntuulisia markkinakävijöitä. Niin myyjiä kuin kävijöitäkin oli tänä vuonna selvästi enemmän kuin viime kesänä, ja välillä Korupaja Hopeakuun kojulla kävikin melkoinen hulina. Kiitos vielä kerran kaikille vierailijoille antoisasta päivästä.

Viime vuonna en vielä uskaltautunut mukaan, mutta tänä vuonna rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin perinteikkäille Häijään markkinoille, jotka järjestetään Sastamalan Mouhijärvellä 41. kerran heinäkuun 28. päivänä klo 10-17. Uskoisin, että luvassa on työntäyteinen päivä, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitävät :). Samasta kojusta Korupaja Hopeakuun kanssa löydät myös Sinikka Taipaleen, joka ottaa mukaansa visakoivutuotteiden lisäksi tietenkin Evelacen alusasuja. Kannattaa siis tulla paikan päälle!

Korujen teossa on ollut pieni laiskottelutauko, kun olen käyttänyt alkuviikon mm.  nikkaroimalla uuden mainoskyltin kesäputiikillemme. Uudenkarhea kyltti pääsee tositoimiin huomenna, kun on taas aika putiikkivierailulle Kutalaan klo 18-20. Tulevan viikonlopun ja alkuviikon aion sen sijaan istua visusti työpöydän ääressä ja ahertaa korujen kimpussa. Uusia koruja ei siis ole tällä kertaa esiteltävänä, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Siskoni nimittäin tilasi kesätapahtumaan musta-keltaisen fasinaattorin, ja otin haasteen vastaan. Näitä voisi ehkä tehdä jatkossa enemmänkin, oli aika hauska pikkuprojekti.

Keltaisia kukkia ja mustaa tylliä siskon pääkoristeessa.

Keltaisia kukkia ja mustaa tylliä siskon pääkoristeessa.

 

 

Kesätunnelmissa

Kesäkuu jo mennä vilahti ohitse, vaikka ainakin minulla on sellainen olo, että kesä on vasta alkanut. Korupajalla on riittänyt kiireitä tilaustöiden ja myyntiin tulevien korujen valmistamisessa, ja uusissa työtiloissa aika kuluu kuin siivillä.

Huomasin yllättäen, että olisi jo korkea aika ilmoitella tulevista kesätapahtumista muullekin maailmalle. Viime viikolla avautui ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kesäputiikki Yli-Viikarin tilalla Sastamalan Kutalassa (Kutalantie 469), ja putiikki on avoinna elokuun 9. päivään asti joka perjantai klo 18-20. Tervetuloa tutustumaan niin Korupaja Hopeakuun koruihin kuin Sinikka Taipaleen edustamiin Evelace-alusasuihin ja visakoivutuotteisiinkin. Samalla ajelulla kannattaa poiketa myös katsastamassa Kutalan Kasinon perjantaitori, josta voi ostaa mm. paikallisia vihanneksia ja kutunjuustoa.

Sunnuntaina Korupaja suuntaa taas Jumesniemen koululle, Hämeenkyröön, perinteisille Jumesniemen maalaismarkkinoille. Odotettavissa on aurinkoinen sää, joten mukava päivä on varmasti tulossa :). Tervetuloa tännekin!

Kesäinen sää on laiskistuttanut valokuvaajan, joten taas on tarjolla kännykkäkuva. Tällä kertaa esittelen uusimmat tuotokseni, kaksi perhoskaulakorua. Punainen koru on kuparia, magnesiittia ja tuliakaattia, ja turkoosinvivahteinen koru hopeaa, onyksia ja krysokollaa.

perhoset2

Takaisin toimeen

Hui, kuinka aika rientää ja karkailee käsistä! Ei todellakaan ollut tarkoituksenani pitää näin pitkää päivitystaukoa blogin kanssa, mutta niinpä vain kävi. Mutta nyt kesä on koittanut, ja minulla on paljon uutta kerrottavaa, joten takaisin toimeen!

Suurimpana syynä hiljaisuuteeni on ollut muutto pois kerrostalosta ihanaan pikkuiseen omakotitaloon, jonka yhteydessä on myös unelmieni täyttymys, eli autotallista tehty paja. Pajassa voin vihdoinkin toteuttaa myös ne äänekkäämmät (lue=enemmän takomista vaativat) korusuunnitelmani, jotka kerrostalokaksiossa jäivät ajatuksen tasolle. Talon ja pajan järjestelemisessä on vierähtänyt yllättäen kuukausi jos toinenkin, eikä kaikki vieläkään ole kokonaan kunnossa (saati sitten järjestyksessä). Autotalli vaatii vielä hiukan eristystöitä, ennen kuin siitä saa täysin talvilämpimän, mutta nyt ilmojen lämmittyä on aika upeaa tallustella ihan oikealle pajalle ihan oikeisiin töihin :).

Korupaja Hopeakuun kesä on kiireitä täynnä, ohjelmassa ovat ainakin vierailut kesäputiikissa Kutalassa (alkaen juhannusviikon torstaista ja jatkuen elokuun puoliväliin perjantaisin), sekä Jumesniemen maalaismarkkinat Hämeenkyrössä. Tarkempia päivämääriä ja kellonaikoja laitan lähipäivinä nettisivuille.

Valokuvausstudio ei ole vielä muuttanut ja asettautunut taloksi, joten tälle päivälle voin tarjota vain kännykkäkameralla näpätyn kuvan korusetistä, joka on tehty pikaisena tilaustyönä lauantain valmistujaisjuhliin. Settiin kuuluvat korvakorut, rannekoru ja kaulakoru, joissa on käytetty hopeaa ja korukiviä:

Herkullisia värejä kesän juhliin.

Herkullisia värejä kesän juhliin.

 

 

Varpaan kolotusta

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Alkukesä on kulunut kesäisten kiireiden keskellä, eikä  tietokoneella istuminen ole houkuttanut. Kesäkiireet ja toisaalta akkujen lataaminen (ja myös se usein mainittu kassavaje) ovat syynä myös siihen, ettei koruilulle ole riittänyt aikaa eikä energiaa (eikä rahaa).

Tällä viikolla sain pitkästä aikaa tartuttua koruntekovälineisiin, vähän pakonkin sanelemana. Huomenna nimittäin järjestetään Jumesniemen maalaismarkkinat, joihin Korupaja Hopeakuu on heikkona hetkenään luvannut osallistua :). Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä markkinoille runsain mitoin uusia koruja, mutta nyt olosuhteista johtuen määrä jäi aika pieneksi. Jotain uutta sentään sain aikaiseksi, varsinkin korvakoruosastolla. Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin alla olevan kuvan koruun, joka on aika monimutkaisen luomisprosessin ja inspiraatioiden sekamelskan tulos, mutta kaiken kaikkiaan aika mukava sellainen.

Tänään piti olla korutuotannon huippupäivä, mutta aamullinen tapaturma johti siihen, että päivä kului murtunutta (todennäköisesti) varvasta hoivatessa, ja inspiraatio tyssäsi siihen. Mielenkiinnolla odotan, miten mustanpuhuva ja turvonnut varvas selviää huomisesta markkinapäivästä…

Mutta tässä kuva uusimmasta lempikorustani, joka kulkee työnimellä Mandala 2. Fancy jaspista ja kuparia. Kuva on sen verran kehno (kännykällä napattu), että kannattaa tulla tutustumaan koruun luonnossa huomisilla markkinoilla.

Mandala 2, fancy jaspista ja kuparia

 

Lintukirjan oppeja

Yksi kevään parhaista puolista ovat muuttolinnut, joita poikkeaa pihaamme säännöllisen epäsäännöllisesti – joka kevät tuntuu, että lajimäärä vain kasvaa. Tämän päivän lintuilmestys oli sen verran erikoinen, että täytyi kaivaa lintukirja esiin ja selvittää, mistä kummajaisesta oli kyse. Tunnustan heti alkuunsa, etten tiennyt Suomen luonnossa esiintyvän noin kirkasvärisiä lintuja.

Ensin tein lajimääritykseni ilman lintukirjaa, ja nimesin otuksen pätevällä äänensävyllä urpiaiseksi. Onneksi paikalla oli muitakin lintuintoilijoita, jotka sillä aikaa, kun hain kameraani, totesivat, että pieleen meni, ja pahasti. Lintu oli nimittäin punavarpunen – ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin tällaisesta linnusta puhuttavan, ja heti se osuu omaan pihaan!

Kerrankin lintu oli sen verran kärsivällinen, että ehdin hakea kameran käsiini, ja vielä napata kuvankin. Ei ehkä ihan luontokuvauksen parhaimmistoa, mutta kuva ihan tunnistettava kuva kuitenkin :):

punavarpunen nurmikolla

Punavarpunen nurmikolla

Keväisiä kiireitä

Kevät on jo edennyt järkyttävän pitkälle, ja pahimmankin helmihullun veri vetää näinä päivinä ulkopuuhiin. Viime ajat olenkin viettänyt enemmän tai vähemmän ulkona, mistä syystä korujen tekeminen on jäänyt väliin, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Tänään, kevään ensimmäisenä oikeasti lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, haaveilin kyllä siitä, että voisin tehdä koruja ulkona, korupajan kesäkeittiöversiossa, mutta koska kultasepänpöydän siirtäminen aiheuttaa kauhunväristyksiä jo ajatuksen asteellakin, ulkopaja jäänee haaveeksi.

Korujen sijaan olen siis keskittynyt halkojen pinoamiseen, risujen polttamiseen ja kasvimaan kitkemiseen. Toivon kyllä saavani nämä kevätkiireet jollakin konstilla mahdollisimman nopeasti ohitse, jotta saisin taas tarttua hopealankaan ja pihteihin.

Korukuvia saadaan siis yhä odotella, mutta tässä kuitenkin jotain kuvamuotoistakin: laulujoutsen, jonka kevät on varmasti vähintään  yhtä kiireinen kuin minullakin:

laulujoutsen

Laulujoutsen uimaretkellä

Jokainen päivä on inspiraatio

Kulunut viikko on tuonut mukanaan monenlaisia huonoja uutisia, ja alakulo on ollut vakituisena seuralaisena. En ole päässyt taaskaan korujen pariin, mutta kaikkien muiden kiireiden ohella olen sentään ehtinyt nauttia kevään kauneudesta, mikä on onneksi vähän lievittänyt masentunutta mielialaa.

Eilen vietin päivän keväisissä askareissa, halkoja tehden. Samalla, kun hitaanpuoleinen klapikone surrutti koivupöllejä halki, minä kiinnitin katseeni puun pintaan, ja siihen, miten kauniita kuvioita ja värisävyjä muodostui puussa kasvaneesta jäkälästä. Halkoja pinotessa taas ehdin ihastella maata peittänyttä sammalta ja sen lumoavia muotoja. Maailma on niin erilainen ja mielenkiintoinen, kun asioita katsoo vähän lähempää.

Tänään inspiroiduin sateesta – mikä sinänsä oli hyvä asia, koska sadetta on päivän aikana riittänyt. Hiljalleen ropisevan sateen keskellä pysähdyin kuuntelemaan lintujen laulua, joka kaikui jotenkin puhtaampana ja sateen kirkastamana. Luonnon väritkin, varsinkin kevään vihreys, loistivat aivan erilaisina kuin aurinkoisena päivänä. Sateen tuoksu rentoutti ja virkisti. Kaiken kaikkiaan, mieli täyttyi uusista ideoista ja tuntemuksista.

Kamerakin oli pakko kaivaa esiin, niin kiehtovaa luonnossa on juuri nyt:

Inspiraation lähteitä

Sammalta, koivun oksa, kivikukkia ja jouluruusun kukinto - näistä on hyvä ideoida uutta