Luopumisen vaikeus

Käsityöyrittäjän uralla yksi suurista ongelmista on vaikeus luopua tekemistään töistä. Kun korun tekemiseen käyttää omaa luovuuttaan ja materiaaleja, jotka on rakkaudella valikoinut, lopputulos on aina enemmän tai vähemmän itselle tärkeä, ja siihen väkisinkin kiintyy. Joskus tuntuu vaikealta ajatella, ettei enää koskaan pääse näkemään korua, joka omasta mielestä on onnistunut erityisen hyvin.

Ainoa asia, joka tällaisessa tilanteessa lohduttaa, on tieto siitä, että korut ovat päässeet hyvään kotiin, jossa niitä arvostetaan ja rakastetaan, ja ennen kaikkea käytetään, niin kuin korua tuleekin käyttää.

Tänään eräät lempikoruistani päättivät jatkaa elämäänsä ilman äitiään, onnea uudelle omistajalle :)!

Dragonfly-kaulakoru

Kuparia ja jokikiviä Dragonfly-kaulakorussa

Dragonfly-korvakorut

Dragonfly-korvakorut kuparia ja jokikiviä hopeakoukuilla.

Ensiaskelia

Tämä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogikirjoitus, ja samalla ensimmäinen kerta, kun kirjoitan Korupaja Hopeakuun blogiin. Tämä on ensimmäisten askelten aikaa niin nettisivujen kuin yritykseni toiminnankin kannalta, ja kieltämättä vähän jännittää, mitä tästä tulee :).

Ensimmäinen myyntitapahtuma on takana, Korupaja Hopeakuu teki ensiesiintymisensä Stormin monipalvelukeskuksessa Naistenmessuilla, ja menestys oli ihan kohtuullista. Kameraa ei tietenkään tullut otettua mukaan, joten kuvatodisteita ei ole saatavilla, mutta kaikki onnistui mukavasti, mitä nyt valaisimet reistailivat ja yrittäjän kädet tärisivät jännityksestä :D.

Kamera on nytkin tyypilliseen tapaansa latauksessa, joten en saa lisättyä ajankohtaista kuvaa, mutta sen sijaan laitan tähän kuvan eräästä  upeimmasta auringonlaskusta, jonka olen konsanaan nähnyt, kuvattuna mökkirannassamme.

Auringonlasku

Auringonlasku mökkirannassamme