About Leena

Kirjoittaja on 33-vuotias koruntekijä, joka ottaa ensiaskeliaan käsityöläisyrittäjänä.

Elämää suomalaismetsissä

Alkuviikko on kulunut kaikenlaisten kiireiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes blogia päivittää. Takatalvi vei mustarastaat pihasta jonnekin suojaisempaan paikkaan ja korvasi ne naakkaparvella. Tänään onneksi näin vähän kevään merkkejäkin, tukkakoskelopariskunta oli saapunut etelänmailta, ja joutsenet koristivat maisemaa pyrstösulillaan. Luontohavaintoja tein vielä lisääkin – metsäkaurislauman näin kahteenkin otteeseen päivän aikana, ja nyt iltasella vielä kolme valkohäntäpeuraakin, talvitauon jälkeen pitkästä aikaa.

Koruosastolla on hiljaista. Tein koruswappiin tarkoitetut korvakorut eilen, mutta unohdin valokuvata ne ennen postitusta, enkä olisi kuvaa muutenkaan vielä voinut näyttää, lähettäjän kun on tarkoitus pysyä salaisena vielä hetken verran. Muuten en ole ehtinyt henkäistäkään helmiin päin :(.

Koska tuoreita korukuvia ei ole näytettäväksi, tässä sen sijaan pari kuvaa lintulaudan vakivieraista:

harakka

Harakka vaahteran oksalla

orava

Orava pähkinäapajalla

Vieroitusoireita

Yrityksen perustamispuuhat kaikkine hankintoineen ovat johtaneet henkilökohtaisen talouteni siihen tilaan, että saan jonkun aikaa miettiä korutarvikkeiden ostamisen sijaan sitä, mistä seuraava ateria raavitaan kasaan, tai miten seuraava vuokra maksetaan. Samaan aikaan tuntuu, että jokaikinen helmikauppa niin Suomessa kuin ulkomaillakin pommittaa minua uusilla tarjouksilla ja ihanilla uutuushelmillä. Tällä viikolla olen saanut huokaista syvään ja laskea sataan useammin kuin kerran, kun olen yrittänyt hillitä ostohimojani. Helmihulluus on vakava sairaus – jokohan sillä on oma diagnoosiluokitus?

Tilannetta ei paranna se, että olen edelleen poissa pajaltani, enkä pääse siis hypistelemään edes niitä varastossa olevia helmiä – joita totta puhuakseni on sen verran paljon, että mitään järjellistä syytä himoita uusia helmiä ei ole löydettävissä. Mutta miten sitä voisi vastustaa kaikkia niitä ihanuuksia, joita kevät on helmikauppoihin tuonut?

Keväästä puheen ollen, näyttää siltä, ettei se aivan vielä ollutkaan valmis näyttäytymään lopullisesti. Ulkona tuiskuttaa lunta kuin parhaaseen talviaikaan, ja jos sillä eilisellä mustarastaalla on  hiukkaakaan järkeä päässään, se on varannut pikalähdön ensimmäiseen etelään lentävään koneeseen.

Tässä vielä pari korukuvaa – näiden kaveriksi tehdyt korvakorut olenkin jo näyttänyt aikaisemmin:

Kuparia ja akaatteja

Kiinalainen riipus kupari-akaattiketjussa

Perhonen

Rannekoru kuparia ja akaatteja perhosmaskotilla

 

Lintubongailua

Earth Hour on onnistuneesti takanapäin, ja taas on aika päivittää blogia :).

Tein eilen tuttavuutta painovoiman kanssa, kun onnistuin kaatumaan nenälleni betoniportaissa. Ihmeellistä kyllä, selvisin ilmalennostani pienellä nirhaumalla kämmenessä, yhdellä mustelmalla ja rikkinäisellä takilla – ja tänään ilmenneillä lihaskivuilla. Olen koko talven selvinnyt liukkaista keleistä kaatumatta kertaakaan, joten pitihän sitä kevään kunniaksi edes kerran menettää tasapainonsa.

Eilen tapahtui sentään jotain positiivistakin – näin kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Tänä aamuna taas bongasin sen mustarastaan, jonka kuvittelin pari päivää sitten kuulleeni laulamassa. Raukka istua värjötteli pihapuussa viluisen näköisenä, takatalven yllättämänä. Luulin jo myöhemmin päivällä, että lintu oli lähtenyt takaisin etelään, mutta kuulin tuttua laulantaa iltahämärässä, joten ilmeisesti se on päättänyt sinnitellä vielä hetken.

Korupuolella on vieläkin hiljaista, työvälineet ja korumateriaalit ovat toisessa osoitteessa. Lupasin osallistua koruswappiin, joten pian pitää tarttua taas pihteihin. Tässä kuitenkin pari kuvaa keväisellä perhosteemalla muutaman viikon takaa:

Perhosia

Kupariset perhoset ruusukvartsilla

Perhonen

Kaulakoru kuparia ja ruusukvartsia

 

Paheksuntaa…

Olen pitkin päivää lisäillyt verkkokauppaan koruja, mutta välillä tuntuu, että lisäämättömien korujen keko ei pienene laisinkaan. Työ on harvinaisen puuduttavaa, mutta ilmeisen välttämätöntä, joten pitänee sietää istumalihaksien (lue= takamuksen) puutuminen, jumittavat niskat ja harittavat silmät, ja vain jatkaa.

Sen verran on tullut laiskoteltua, että itsekin paheksun saamattomuuttani. Järki sanoo, että mitä ahkerammin saan valmiit tuotteet lisättyä kauppaan, sitä nopeammin pääsen tekemään sitä, mistä tässä oikeasti on kyse, eli koruja. Lorvikatarri vaan iskee aina välillä, ja tauot tahtovat venyä puoleksi päiväksi :).

Olen tämän viikon poissa pajalta, joten uusia koruja ei valitettavasti ole näyttää. Sen sijaan paheksuva katse Louloulta, joka itse käyttää aina päivänsä äärimmäisen tehokkaasti hyväkseen:

Loulou paheksuu

Ja taas sitä ollaan tulossa sohvalle, vai?

Virtuaalista maailmanvalloitusta :)

Olen onnistuneesti vältellyt erinäisiä sosiaalisen median alueita niiden lyhyen historian ajan, noin niin kuin periaatteesta. Alussa kommentoin kysyjille, että “Ei, en halua liittyä Facebookiin, tapaan ystäviä mieluummin kasvotusten.” Tai “Viljelen mieluummin oikeaa puutarhaa kuin tietokoneversiota.” No joo, tajuatte varmaan pointtini – en siis ole liittynyt Facebookiin painostuksesta ja kyselyistä huolimatta. En ennen tätä päivää…

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi, että kun perustan yrityksen, Korupaja Hopeakuu voi liittyä Facebookiin, mutta minä en. En silloin edes tiennyt, että yritys voi oikeasti perustaa Facebook-sivun omana itsenään, ei siis henkilön nimellä, mutta olihan se mahdollista. Lupaus on nyt täytetty, ja Korupaja Hopeakuulla on ihan oma sivu naamakirjassa.  En vieläkään ole ihan perillä koko systeemistä, ja edelleen olen sitä mieltä, että tapaan ystäviäni mieluummin ihan oikeasti kasvotusten, enkä netin välityksellä, mutta siellä se nyt on, http://www.facebook.com/hopeakuu . Jahka saan verkkokaupan paremmin käyntiin, lupaan järjestää jotain pieniä kampanjoita Facebookissa, joten käykäähän tutustumassa :).

Tänään luulin kuulleeni jo mustarastaan laulavan, ja vaikka taivas on harmaa ja viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, kevättä on rinnassa väkisinkin. Sen kunniaksi tänään kuva Kukka-riipuksesta, joka enteilee tulevaa kesää:

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

Kukka hopeaa, keskustana jaspis

 

 

Vihdoinkin valmista

Huh, viikkojen urakka on vihdoinkin (enimmäkseen) ohi, ja Korupaja Hopeakuun nettisivut ovat niin valmiit, kuin ne nyt tältä erää voivat olla. Pientä säätöä pitää tehdä siellä sun täällä, ja verkkokauppaan pitää lisätä tuotteita vaikka kuinka paljon, mutta sivut ovat joka tapauksessa nyt netissä, kaikkien nähtävillä.

Koville on ottanut, mutta ainakin voin ihan ylpeänä sanoa, että sivut ovat sataprosenttisesti itse tehdyt. Eivät ehkä maailman hienostuneimmat sivut, mutta kuitenkin ihan kelvolliset :).

Nyt olo on sen verran voipunut ja niska sen verran jumissa, että korukuvia ei tälle päivälle ole tarjolla. Nostalgisia korukuvia vuosien varrelta löytyy jonkin verran nettisivujen galleriasta, ja lisää laitetaan sitä mukaa, kun niitä löytyy tietokoneen kätköistä.

Tämän päivän kuvana esittelen hopeakuu.fi-sivuston etusivun:

Hopeakuu.fi - etusivu

Työstä se kävi tämäkin, mutta nyt ovat valmiina 🙂

Nuhanenä

Yhtä varmasti kuin lumen sulaminen, vesisade ja lintujen kisailu tietävät kevään tuloa, siitä kertoo myös allekirjoittaneen perinteinen kevätflunssa. Tänä keväänä taidan päästä vähällä, kun tauti ei ole äitynyt kovin äkäiseksi, mutta työtehoa se laskee joka tapauksessa, tälläkin asteella. Eilinen meni kipeän kurkun kanssa kärvistellessä, ja tänään olen yrittänyt, turhaan, tuijottaa tietokoneen ruutua ja saada jotain tolkkua nettisivuistani tukkoisen pääni kanssa.

Koska edistystä ei ole tapahtunut sen enempää korujen, valokuvauksen kuin nettisivujenkaan kohdalla, liitän tämän päivän tekstiin kuvan, joka saa ainakin minut hyvälle mielelle. Tämä kuva on talvelta, sinitiainen lounaalla:

Sinitiainen ruokintapaikalla

Pähkinärohmu itse teossa.

 

Suunnitelmien muutos

Asiat menevät harvoin niin kuin niiden on suunnitellut menevän, kuten sain taas tänään vaihteeksi huomata. Kuten eilen lupasin ja vannoin, tänään piti olla työntäyteinen päivä valokuvauksen ja verkkokaupan rakentamisen merkeissä. Omassa kalenterissani päivä näytti työskentelyyn ihan sopivalta, mutta kukaan ei ollut muistanut kysyä Louloun, 10 v., mielipidettä asiasta. Olin unohtanut, että lupauduin tänään lapsenvahdiksi :).

Joka kerran, kun asettauduin kameran tai tietokoneen ääreen, meni noin viisi minuuttia, ja viereltäni alkoi kuulua pientä, hiljaista huokailua ja rutinaa. Kun käänsin päätäni, minuun katsoi pari kauneimpia, kosteita silmiä, mitä maa päällään kantaa. “Tule leikkimään”, silmät sanoivat, enkä minä tietenkään hennonnut kieltäytyä.

Eli tässä tämän päivän tulos: tyytyväinen hauva nuolemassa pastakastikepannua – sekä yksi kuva korvakoruista, jonka lasken siihen onnistuneiden kategoriaan:

Vegefärssikastike kelpaa Louloullekin

Loulou ja pastakastikepannu

Kupariset perhosriipukset ja akaattihelmiä

Miksi korvakorujen kuvaaminen on niin vaikeaa?

Vapaapäivä

Morgen, Morgen, nur nicht Heute, sagen alle faulen Leute…Runo, jota isäni on toistanut aina sopivissa asiayhteyksissä koko ei-enää-niin-pienen ikäni. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa: Huomenna, huomenna, vaan ei tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset. Tänään olen itse toistellut lorua päässäni, kun olen koko päivän siirtänyt töitäni huomiselle tietäen, ettei asioiden lykkääminen mitenkään vähennä töiden määrää.

No, suuri osa päivästä meni kyllä shoppaillessa Tampereella, mutta olisihan sitä vielä voinut jotain tehdä kotonakin, mutta ei. Tekosyynä sanottakoon, että flunssa on vihdoinkin saanut minut kiinni, ja olo on ollut (shoppailusta huolimatta) vähän nuutunut koko päivän. Huomenna otan ne valokuvat, vaikka mikä olisi! (Ja taas se hokema alkaa soida päässä: Morgen, morgen…)

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa

Keväistä väri-iloa Star-kaulakorussa. Hopeaa ja lasia.

Täydellisyyden tavoittelua

Tänään päivä on kulunut (taas vaihteeksi) valokuvien kanssa tapellessa. Lopputuloksena on noin sata valokuvaa, joihin en ole vieläkään tyytyväinen, sekä jumittunut niska. Niskan vielä kestäisi, mutta ajatus siitä, että korut pitää todennäköisesti kuvata vielä kerran uudelleen, on vaikeampi sietää. Tavoittelen täydellisiä tuotekuvia, mutta valokuvaustaidot eivät riitä, eikä taida riittää laitteistokaan.

Kipeä niska anelee pääsyä tyynylle lepäämään, joten en tänään kirjoita tämän pidempään. Tässä kuitenkin vielä pari tämän päivän otosta:

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia

Kaulakoru akaattia, jaspista ja kuparia.

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä

Kaulakoru hopeaa ja korukiviä.